Perussuomalaiset ottivat rajun vaalivoiton Pohjanmaalla nousten onnistuneella turve- ja polttoaineviestinnällään Vaasan vaalipiirin suurimmaksi puolueeksi. Bensan hinnan valtakunnalliseksi äänitorveksi noussut Mauri Peltokangas haravoi hurjat 14 548 ääntä.
Kesän aikana Etelä-Pohjanmaalla loma-asuessani olen lukenut Ilkka-Pohjalaisesta perussuomalaisten mielipiteitä hämmennyksen vallassa. Olisin odottanut näkemyksiä, mitä kaikkea konkreettista valtaan päässeet valitut nyt muuttavat, jotta Suomesta tulee yhä parempi maa elää ja kehittyä. Niin maaseudulla kuin kaupungeissa.
Sen sijaan olen havainnut vaalipuheiden ja kansan kahtiajakamisen jatkuvan. Paitsi että turpeen nostosta ja polttoaineverojen laskusta puhuminen on jäänyt. Mitähän ne ”Turpeen puolesta” -vaalimainokset pelloilla oikein tarkoittivat?
Olisin myös odottanut, että kovia äänisaaliita saaneet pohjalaiset olisivat vähintään yhden valtioneuvoston jäsenyyden vaalipiiriin ottaneet. Erityisesti kun on havaittavissa, että ministerivalinnoissa on jo laarinpohjia kaivettu.
Helsinkiläiset perussuomalaiset järjestivät asiansa huomattavasti paremmin, kun vaalitappiosta ja vasemmistoliitonkin taakse tipahtamisesta huolimatta kaikki kolme valittua saivat kärkitehtävät. Halla-aho valittiin puhemieheksi ja hänen imussaan vain vajaalla 4 000 äänellä valitut samaan valtuustoryhmään kuuluvat loikkarit pääsivät ministereiksi. Mari Rantanen (ex-sdp) sisäministeriksi ja Wille Rydman (ex-kok) elinkeinoministeriksi.
Toivottavasti perussuomalaiset pohjalaiset alkavat jo pian voimalla puolustaa ja edistää pohjalaisille tärkeitä hankkeita. Esimerkiksi Suupohjan rata olisi ensiarvoisen tärkeää saada uudistettua.
Julkisia investointeja tarvitaan, jotta myös yksityisillä tahoilla on halua ja uskallusta luoda uutta. Suupohjan radalle saatava rahoitus voisi myös viedä paikallista huomiota pois jo hallitusohjelmaan kirjatuista Helsinkiin johtavien raiteiden kehitysmiljardeista.
Mikäli hallituksen toiminnan seurauksena yhä harvempilukuisilla pohjalaisilla lavenee vain reikä leivässä ja kuoppa kotitiellä, ei välttämättä enää kiinnosta kuunnella valtaa pitävien näkemyksiä median toiminnasta, muiden seksuaalisuudesta, Ruotsin pakolaisongelmista tai miten vihervasemmistoakin harmittaa.
Kalle Kiili
pohjalaissieluinen insinööri Tampereelta