Pe­rus­pun­ner­ruk­sis­ta ää­rim­mäi­siin ”s­kil­lei­hin” – ­Vaa­sa­lais­nuo­ret ker­to­vat, mistä ka­lis­te­nii­kas­sa on kysymys

Somessa laji näyttää helpolta.

Tempun tekijä roikkuu leuanvetotangosta vaakatasossa ja näyttää uhmaavan painovoimaa vaivattomasti.

Vaasalaiset Jesse Salmi ja Nico Nikkinen tietävät, että todellisuudessa laji on mentaalista ja fyysistä taistelua.

– Suomeksi puhutaan oman kehon painotreenistä, mutta me puhumme keskenämme kalisteniikasta. Sana tulee englannin kielen sanasta ”calisthenics”, Salmi kertoo.

Hänen mukaansa kalisteniikka sanalla voidaan viitata taitoa vaativiin haastaviin liikkeisiin, eli "skilleihin", joita ovat esimerkiksi etuvaaka ja ihmislippu.

Pohjimmiltaan kalisteniikka tarkoittaa kuitenkin oman kehon painolla treenaamista ilman lisäpainoja.

– Vain yksi punnerrus, vatsalihas tai kyykky lasketaan myös kalisteniikaksi, Nikkinen kertoo.

Jesse Salmen ja Nico Nikkisen mukaan kalisteniikkaan kuuluu yksittäisten liikkeiden lisäksi myös liikesarjoja. "Somessa lajista näkee vain herkut, mutta oikeassa elämässä laji on todella vaikea", Nikkinen kertoo.

Kuva: Emma Takalo

Pelottelusta lajin pariin

Nikkinen löysi lajin yhdeksännellä luokalla.

– Vanhemmat pelottelivat, että liian nuorena salille meneminen voi pysäyttää pituuskasvun. Päätin aloittaa treenaamisen oman kehon painolla, että olisin jäntevä, sinnikäs ja atleettinen, Nikkinen kertoo.

Hän treenasi kotonaan, ilman että tiesi, miksi lajia kutsuttiin.

– Kolmen kuukauden päästä sain etuvaa-an onnistumaan, etsin liikkeen nimen netistä ja löysin kalisteniikan.

Salmen elämässä oman kehon painotreeni on ollut jollain tavalla aina läsnä.

– Telinevoimistelussa on käytännössä paljon samoja elementtejä. Kalisteniaa aloin treenaamaan tosissaan Nicon kanssa 2-3 vuotta sitten, hän taustoittaa.

Kun saa yhden dipin onnistumaan, voi seuraava tavoite olla esimerkiksi kymmenen dippiä. "Saavutuksista saa hyvän olon tunteen, ja oman kehityksen näkeminen saa jatkamaan lajia," Salmi kertoo.

Kuva: Emma Takalo

Laji aloitetaan perusteista

Kaksikon mukaan laji aloitetaan yleensä perusteista

– Punnerruksia voi tehdä maassa, dipit onnistuvat esimerkiksi renkailla ja leukoja voi tehdä leuanvetotangolla, Salmi kertoo.

Kuminauha on hänen mukaansa hyvä apuväline kokeneemmallekin harrastajalle.

– Kun kehoon tulee lisää painoa, kaikki liikkeetkin vaikeutuvat. Aloittaminen on aina helpompaa, jos on jonkin näköistä urheilutaustaa, mutta kaikilla on mahdollisuus oppia.

Ristiriipunta onnistuu Nico Nikkiseltä jo sujuvasti. Vaikein liike, jonka hän saa tällä hetkellä onnistumaan on maltese, jossa maassa ollaan vaakatasossa kohti lattiaa T-asennossa ja jalat ilmassa.

Kuva: Emma Takalo

Skilsseihin vaikuttaa genetiikka

Kalisteniikkaa voi treenata pysyäkseen kunnossa tai sitten voi tavoitella erilaisia "skilssejä".

Yleisimpiä taitoja, joita on realistista saavuttaa, ovat Nikkisen mukaan ihmislippu, käsilläseisonta, palomiespunnerrus ja yhden käden leuka

– Planche, maltese ja ristiriipunta ovat jo harvinaisempia liikkeitä, joita ei näe joka paikassa.

Näiden liikkeiden onnistumiseen vaikuttaa hänen mukaansa myös genetiikka.

Etuvaaka oli yksi ensimmäisistä tempuista, jotka Niko Nikkinen oppi. Aloittelijalle tärkeintä on hänen mukaansa muistaa lämmitellä hyvin, vähintään kymmenen minuuttia esimerkiksi kuminauhalla tai kevyillä käsipainoilla.

Kuva: Emma Takalo

Yhdessä kehittyy nopeammin

Laji vaatii pitkäjänteisyyttä.

– Hermot menevät helposti, kun tuloksia ei näe heti. Jos pystyy puskemaan siitä huolimatta eteenpäin, voi saavuttaa taitoja, joita ei olisi uskonutkaan, Nikkinen kertoo.

Koska kehitys on hidasta, voi alkaa kyseenalaistamaan, treenaako liikettä varten oikein.

– Monet luovuttavat, joten yhteisö ei pääse kasvamaan. Se on harmi, sillä jos kisaisimme toisiamme vastaan, kehittyisimme varmasti nopeammin.

Jesse Salmen mukaan on helpompi treenata, kun on joku, joka puskee eteenpäin. Salmen tavoittelema planche alkaa jo näyttää toivon kipinää.

Kuva: Emma Takalo

"Haluan tietää, mihin kehoni pystyy"

Kenties, mitä hitaampaa kehitys on, sitä palkitsevampaa on nähdä edistystä ja päästä tavoitteisiin.

– Haluan tietää, mihin oma kehoni pystyy puskemaan itsensä. Sillä ei ole väliä, saanko tempun onnistumaan vai enkö, mutta minulla on halu tehdä se, Nikkinen kertoo.

Kaksikon treenituokioihin voi törmätä Wasa Upilla.

– Joskus olemme käyneet Laivapuistossa. Ulkona saa kivan fiiliksen treenata, Nikkinen kertoo.

Monesti ulkosaleilta puuttuvat kuitenkin kaksikon mukaan kalisteniikan temppuihin sopivat nojapuiden malliset dippitangot.

Nico Nikkisen mukaan treenikaverit yllyttävät toisiaan siihen mitä tehdään.

Kuva: Emma Takalo