Perusopetuslain mukaan opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi laki määrittää, että opetuksemme tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa.
Kasvatusguru Kari Uusikylä kirjoitti elokuun blogissaan, että koulun tehtävänä on opettaa ja kasvattaa lapset eheiksi, ahkeriksi ja itseensä luottaviksi kansalaisiksi. Kansalaisiksi, jotka löytävät omat erityiskykynsä ja ymmärtävät muiden ihmisten arvon ystävinä, yhteistyökumppaneina ja lähimmäisinä.
Määriteltyihin tavoitteisiin peilattuna kansainvälisesti ylistetty suomalainen peruskoulu on monessa epäonnistunut. Se kasvattaa maahamme urapolkunuoria, jotka ovat täysin hukassa elämässään. Koulujärjestelmämme tuottaa liikaa pudokkaita ja syrjäytyneitä, jotka ovat hukassa omassa itsessään, ihmisyydessään ja yhteiskunnassaan.
Kuluvan valtuustokauden ajan olen päässyt näkemään pintaa syvemmälle vaasalaiseen koulumaailmaan. Suomessa mielenterveysongelmat ovat kansanterveydellisesti iso ongelma. Vielä isompi ongelma kaupungissamme on kuitenkin se, että tarvittava tuki ei tavoita lapsia.
Varhaiskasvatus- ja perusopetuslautakunnan ja koulujen välisissä kehityskeskusteluissa on tullut säännönmukaisesti esiin se, että lastenpsykiatria ei toimi. Palvelun tyhjäkäynti ei palvele ihmistä eikä taloutta, ja mallista on kovasti toivottu kiertävää. Se vähentäisi myös koululaisten poissaoloja, kun apu liikkuu oppilaan sijaan kesken koulupäivän.
Kesän jälkeen on jälleen myös tunnustettava, että kiusaamisen vastainen KiVa Koulu -ohjelmakaan ei toimi tarkoituksenmukaisesti kouluyhteisöissämme. Miten voidaan olettaa, että lapset oppisivat kunnioittamaan toisiaan, kun aikuisetkaan eivät osaa käyttäytyä? Miten lapsiin vaikuttaa se ilmapiiri, jossa toiset opettajat halventavat niitä kollegoitaan, jotka osaavat kohdata oppilaat ihmisinä ja saavat heidät oppimaan?
Perussuomalaisten kansanedustajan Tiina Elovaaran keväisen lakialoitteen mukaan koulukiusaamistapauksissa kiusaajan pitäisi vaihtaa koulua. Myös opettajakunta tarvitsee reilusti enemmän työkiertoa, jotta ilkeämielisiä kuppikuntia ei pääse kouluihin syntymään.
Edellä mainitut ongelmat ovat haasteellisia ja pitkäkantoisia. Uuden opetussuunnitelman lisäksi koko suomalainen peruskoulu tuntuu tarvitsevan uuden kantavan perusajatuksen. Hassunhauska digikoulu ei yksinään pysty kasvattamaan uutteria ja empaattisia kansalaisia. Koulun tehtävänä ei ole viihdyttää, vaan opettaa elämään ja tekemään työtä.
Itse näen paljon hyvää siinä vaasalaisessa koulumaailmassa, jota olen päässyt seuraamaan äitinä. Olen onnellinen reippaasta kolmasluokkalaisesta, joka jo sujuvasti lukee ja kirjoittaa, laskee ja liikkuu, ja perässä hurjaa vauhtia seuraavasta esikoululaisesta, joka hämmästelee Torkkolan tuulipuistoa ja haaveilee lääkärin ammatista.
Koulun tehtävänä on opettaa lapset ajattelemaan ja haastaa aikuisetkin ajattelemaan. Ennen kaikkea lasten on annettava kokeilla siipiään ja annettava epäonnistua.
RAIJA KOIVISTO-RASMUSSEN