On melko kyseenalaista käyttää aikuisen persoonallisuuden pysyvyyttä perusteluna esimerkiksi poliitikkojen kyvyttömyyteen muuttaa aitoja mielipiteitään.
Persoonallisuus tai mieluummin persoonallisuustyyppi (ihmisen ominaisuudet, luonteenpiirteet ja käyttäytyminen), on pääosin geneettinen eli syntyperäinen, joskin lapsuuden ja nuoruuden olosuhteet (koti, koulu, muu ympäristö) joko vahvistavat tai heikentävät geneettistä persoonallisuustyyppiä.
On huomattava, että persoonallisuustyyppi ei periydy suoraan lapsen omista vanhemmista vaan pidemmistä sukupolviketjuista. Esimerkiksi viiden hengen perheessä voi olla viisi hyvinkin erilaista persoonallisuustyyppiä, mikä erilaisuuksien johdosta usein saattaakin johtaa johonkin lemmikkiin ja hänestä poikkeavien lasten vertailuun lemmikin paremmuuteen traagisinkin seurauksin.
Luontaisen erilaisuuden ymmärtämättömyydellä ja hyväksymättömyydellä on nujerrettu lukematon määrä lasten tulevaisuuksia.
Teini-iän jälkeen persoonallisuustyyppi alkaa vakiintua, mikäli olosuhteet ovat suotuisat. Toki nuoruudessa tukahdetut persoonallisuuden asennoitumistyyppiset preferenssit saattavat vielä rajoittavista kahleista irtauduttaessa puhjeta kukkaan, kuten on ilmennyt joillakin opiskelijoillani.
Totta on, että persoonallisuus(tyyppi) on hyvinkin pysyvä. Muutoksia voivat aiheuttaa lähinnä traumaattiset kokemukset kuten konkurssit, riitaisat avioerot, vakavat sairaudet ja kuolemantapaukset mutta joskus myös valtavat onnenpotkut kuten loton miljoonavoitot. Ovatko muutokset pysyviä, sitä on käytännössä mahdoton tutkimuksella todentaa.
Vakiintuneen persoonallisuustyypin sisällä tapahtuu kuitenkin iän mukana pientä säätöä, perustyyppiä muuttamatta. Persoonallisuustyypin heikompien preferenssien saadessa hieman ’tilaa’, ihmisen tarvehierarkiassa tapahtuu tyypistä riippuen pientä suhteellista muutosta.
Empiirisesti kehittämässäni ’Elinkaaren mystiset vaiheet’ -mallissa valaistaan ns. kolmenkympin ja keski-iän kriisejä, jotka voivat houkuttaa esimerkiksi ammatin vaihtoon. Keskiässä em. syystä pariskunnat voivat kasvaa erilleen tai jopa löytää toisensa entistä paremmin. Sen vuoksi olisikin erittäin tärkeää tietää kumppaninsa persoonallisuustyyppi ennen papin aamenta.
Jotkut tulevat keski-iän jälkeen sosiaalisemmiksi, mitä kutsutaan viidenkympin villitykseksi, toiset saattavat erakoitua, jne. Tämä on ilmiö, jota ei suomalaisessa yliopistopsykologiassa tietenkään tunneta, kuten ei tunneta persoonallisuustyyppien dynamiikkaakaan.
Elinkaarimallia olen esitelmöinyt lähinnä USA:ssa mutta myös tietyille kohderyhmille Suomessa. Tämä ilmiö voi myös vaikuttaa siihen, että poliitikkokin saattaa muuttaa käsityksiään tai mielipiteitään iän mukana.
Toki persoonallisuustyyppi vaikuttaa erilailla hyvin paljon mielipiteiden vahvuuteen ja pysyvyyteen kustakin tyypistä riippuen.
Huomattakoon, että sukupuolella ei ole suoranaista merkitystä. Sen sijaan, koska naisten ja miesten persoonallisuustyyppijakaumat ovat merkitsevästi erilaiset, välillisesti sukupuolilla on eroja. Tietyt persoonallisuustyypit ovat enemmän ’jalat maassa’, toiset lähtevät helpommin fanittamaan artisteja, tietynlaisia vaaliehdokkaita, ehkä liittyvät ’hurmoksellisiin’ liikkeisiin tms.
Tässä asiayhteydessä olisi myös tärkeää tietää arvoista ja asenteista sekä niiden muutoksista. Arvot syntyvät pitkän ajan kuluessa. Kun arvot syntyvät jossain kymmenen vuoden elinjakson puitteissa, ne myös voivat muuttua samassa ajassa. Asenteet vaativat syntyäkseen paljon lyhyemmän ajan, kolme neljä vuotta ja voivat myös muuttua samassa ajassa. Muutosta voivat nopeuttaa dramaattiset muutokset ihmisten elämässä tai ympäristössä.
Suomi liittyi sattuneesta syystä Natoon… Muutosta ihmisessä ylipäätään nopeuttaa viiteryhmä tai ryhmä, jossa toimii. Viiteryhmän vaihto nopeuttaa asenteiden muutosta ja ajan mukana arvojakin.
Miksi ei siis vaikkapa kielteinen tai positiivinen asenne maahanmuuttajia kohtaan saattaisi muuttua kolmessa neljässä vuodessa tai nopeamminkin, jos olosuhteet ovat muutosta tukevia. Ajankohtaisesti, hallinnasta karanneella jengiytymisellä lienee myös vaikutuksensa asenteeseen jos toiseenkin.
Vääriltä tulkinnoilta, harmeilta, inhimillisiltä tragedioilta, masennuksilta, uupumuksilta ja stresseiltä paljolti vältyttäisiin, jos olisi todellista tietämystä ihmisen persoonallisuuden dynamiikasta.
Vesa Routamaa
professori
Vaasa