Mistä syistä rakennamme vaurautta? Onko se siksi, että voimme jättää jotain jälkeläisillemme vai pitäisikö sitä tehdä itsekeskeisen ja narsistisen hedonismin nimissä? Harvoin politiikka ja elämää ohjaavat filosofiset periaatteet kulkevat yhtä lähekkäin kuin perinnön kohdalla.
Demarinuorten tuoreen ulostulon mukaan perintövero on oikeudenmukainen eikä vaikuta elintasoon. Tämän väitteen logiikka ontuu pahasti nimenomaan kiinteän omaisuuden kohdalla.
Lähestytään asiaa esimerkillä: Henkilö ostaa töistä saamillaan rahoilla puuta, josta hän rakentaa talon voidakseen taata kodin tuleville lapsilleen. Myöhemmin hän saa lapsia puolisonsa kanssa ja he asuvat tuossa talossa onnellisesti. Tapahtuu traaginen onnettomuus, jossa molemmat vanhemmat kuolevat. Nyt heidän pienet lapsensa joutuvat myymään talon, koska joku jossain on päättänyt sillä olevan sellaista arvoa, joka kuuluu muille kuin siinä talossa asuville ihmisille. Niille ihmisille, joita varten se talo on ylipäätään rakennettu. Tämä ei ole millään tapaa oikeudenmukaista ja sen tulisi olla itsestään selvää jokaiselle.
Antamani esimerkki lienee marginaalinen, mutta se on täysin toissijaista. Lakien täytyy kohdata ja ratkaista myös harvinaiset tilanteet oikeudenmukaisella tavalla, kaikki muu on huonoa oikeuskäytäntöä ja demokratian arvojen vastaista.
Monille meistä jälkeläiset ovat elämälle suurinta ja keskeisintä merkitystä antava asia, sekä suurin syy tehdä hyvää elämässä. Raadan ja kärsin koko elämäni, jos saan tietää sillä luovani vakautta ja turvallisuutta lapsilleni. Jos taas tiedän, ettei minun ole mahdollista jättää heille mitään rakentamaani, niin miksi edes yrittää?
Puhuessamme taas puhtaasti rahasta ilmenee demarinuorten argumenteissa myös ongelma, johon ei haluttu vastata. Kuinka käy perheyrityksen, jos tuohon perintöön ei kuulu riittävästi riihikuivaa perintöveron kattamiseksi? No, kai sen voi pakkokaupalla myydä jollekin ulkomaiselle sijoittajalle, niitähän kaikki meistä niin rakastavat.
Kuolemasta aiheutuu omaisuudensiirtoa. Tärkein kysymys on, mitä ovat ne periaatteet joilla tuo siirto tapahtuu? Annammeko perillisten pitää sen, mikä heitä varten on olemassa vai onko korkeimman summan huutavalla oikeus ottaa se itselleen?
Kukaan ei ”panttaa” kotiaan tai sukupolvellista elämäntyötä yrityksen muodossa verojen välttämiseksi ja tuollaisen väittäminen on absurdia.
Perintöveron korvaaminen luovutusvoittoverolla on selkeästi oikeudenmukaisempi ratkaisu.
Jaakko Kosola
Pohjanmaan Kokoomusnuoret