Suomen talous ei horju sattumalta. Se horjuu siksi, että verotamme juuri sitä, mitä meidän pitäisi suojella: omistamista, yrittämistä ja pitkäjänteistä työntekoa. Perintövero on tästä räikein esimerkki.
Perintövero ei kohdistu “rikkauksiin” vaan suomalaisiin perheyrityksiin, maatiloihin ja kiinteistöihin – kotimaiseen omistukseen, joka on vuosikymmenten työn tulos. Kun vero erääntyy, perillisen todellinen vaihtoehto on usein yksi: myy. Myy osa yrityksestä, myy tila tai ota velkaa maksaakseen veron omaisuudesta, joka on jo kertaalleen verotettu. Tämä ei ole oikeudenmukaisuutta, vaan taloudellista itsetuhoa.
Suomessa puhutaan työllisyydestä, mutta samalla rapautetaan juuri ne rakenteet, jotka luovat työpaikkoja. Valtaosa suomalaisista työpaikoista syntyy kotimaisissa perheyrityksissä ja yksityisessä omistuksessa. Perintövero heikentää näitä sukupolvi sukupolvelta.
Monet Euroopan maat ovat tämän jo ymmärtäneet. Ne ovat keventäneet tai poistaneet perintöveron, koska se karkottaa pääomaa, hidastaa investointeja ja vie yrityksiltä mahdollisuuden kasvaa. Suomessa pidetään kiinni verosta, joka näyttää ideologisesti hyvältä mutta toimii taloudellisesti tuhoisasti.
Perintövero ei lisää tasa-arvoa. Se vähentää vaurautta. Ja köyhä maa ei ole koskaan oikeudenmukainen maa.
Jos Suomi haluaa nousta velkakierteestä ja turvata työpaikat, perintövero ei ole ratkaisu – se on osa ongelmaa.