Kukat ovat perinteisesti olleet iso osa hautajaisia. Niillä osoitetaan kunnioitusta vainajaa kohtaan, muistetaan surevia läheisiä ja viestitään myötätunnosta.
Tavanomaisesti surukukiksi on laskettu kalla, orkidea, ruusu ja lilja. Niiden rinnalle on noussut muun muassa neilikka, pioni ja eustoma. Oli kyseessä sitten surukimppu, kukkavihko tai -seppele, hyvänä surukukkana pidetään mitä tahansa kukkaa, joka muistuttaa vainajasta.
Surukukissa näkyy nykyään vahvemmin vainajan persoonallisuus muun muassa harrastusten kautta. Jos vainaja oli eläessään kovasti musikaalinen, kukkalaitteeseen voidaan sitoa esimerkiksi pieniä nuottikoristeita tai surukukat voi asetella viulun ympärille.
– Nuoremmat kertovat vainajasta paljon tarkemmin ja enemmän kuin vanhempi polvi. Mitä enemmän kertoo, sitä persoonallisempi viimeisestä tervehdyksestä tulee, kertoo vaasalainen floristimestari Nelly Koitto.
Yhteen surulaitteeseen Koitto teki vainajan omistamien lampaiden villasta sinisiä koristepalloja tehosteeksi.
– On tuotu saapasta ja virveliäkin. Siunaustilaisuudessa mikään ei ole oikein tai väärin. Pitää rohkaistua ja uskaltaa viedä juuri sellaisia kukkia, joilla on yhteys vainajaan.
Persoonallisuuteen panostetaan entistä enemmän
Luterilaisia hautajaisia pidetään yhä useammin pienimuotoisesti vain lähiomaisten ja -ystävien kesken.
– Väkimäärältään suuret hautajaiset, joihin on takavuosina totuttu, ovat jäämässä pois. Korona-aikana siunaustilaisuudet järjestettiin rajoitusten mukaan, ja se näkyy yhä, kuvailee Seinäjoen seurakunnan puistopäällikkö Esko Karttunen.
Pienimuotoisemmat hautajaiset vaikuttavat myös surukukkien käyttöön.
Jo ennen koronaa Ruotsista Suomeen ehti rantautua niin kutsuttu yhden kukan malli.
Suosiostaan huolimatta käytäntö "adoptoitiin" väärin: vaikka Ruotsissa hautajaisvieraat laskevat yhden kukan arkulle, omaiset ovat jo valmiiksi koristelleet kappelin näyttävillä kukkalaitteilla ja -kimpuilla. Sen lisäksi Ruotsissa on tapana ilmoittaa kuolinilmoituksessa toive siitä, minkä värisiä kukkia hautajaisiin halutaan tuotavan.
Yhden kukan periaate näkyy myös Seinäjoen seurakunnan toiminta-alueella, erityisesti Törnävän siunauskappelin siunaustilaisuuksissa.
– Kukkalaitteen sijasta arkun päälle voi laittaa yhden ruusun, ja seurakunnalta voi pyytää arkun päähän maljakkoa, mihin surukukat asetetaan, Karttunen kertoo.
Floristimestari Nelly Koiton mukaan kukan on oltava iso ja näyttävä, jos hautajaisissa halutaan noudattaa yhden kukan mallia.
– Perinteisesti yksi kukka on ruusu tai kalla, mutta muitakin kukkia voi käyttää. Nyt suosiota on kerännyt Etelä-Afrikan kansalliskukka kuningasprotea, joka on hyvin näyttävä ja värikäs, Koitto selostaa.
Ekologisuus ohjaa kukkakimppujen muotoa
Yhden kukan mallia voidaan pitää jopa ekologisempana kuin suuria kukkavihkoja, sillä yhdessä kukassa ei ole esimerkiksi kukkasienipohjaa, joka ei välttämättä ole maatuvaa materiaalia. Sidontatekniikka on tosin kehittynyt valtavasti, ja kukkien omia varsia voidaan käyttää sidonnassa.
Koitto kertoo, että ekologisten sidontavaihtoehtojen määrä ja tekniikka on kasvanut valtavasti viimeisten vuosien aikana.
– Surulaitteissa, joissa on kahva ja märkäsieni, materiaalit kehittyvät koko ajan ekologisemmiksi. Muotosidonnoissa, eli kransseissa ja seppeleissä, käytetään kokonaan maatuvaa paperipohjaa, hän kertoo.
Kaikista kukkalaitteista ekologisimpia ovat surukimput. Niissä ei ole surukukkien lisäksi kuin muovia jäljittelevää ohutta niintä, jolla kimppu sidotaan kiinni.
Toimi näin surukukkien kanssa
Surukukat on hyvä tilata noin kahta viikkoa ennen hautajaisia, jotta ne ovat kauneimmillaan laskuhetkellä.
Omaiset laskevat kukkansa ensimmäisenä arkulle vainajan sydämen kohdalle. Muu saattoväki laskee kukat rivi kerrallaan. Kukkia ei koskaan lasketa arkun päälle.
Jos arkku haudataan, ihmiset hakevat kukkansa pois ja laskevat ne uudelleen haudan päälle tulevalle kannelle. Lapset voivat heittää hautaan yksittäisiä kukkia.
Mikäli vainaja tuhkataan, kukat voidaan käydä laskemassa tulevalle haudalle. Ne voidaan myös laskea yhteismuistomerkille, jos hauta on kaukana siunaustilaisuuden paikasta. Kukkia ei koskaan tuhkata.