Olen viime viikot miettinyt paljon turvallisuutta. Luemme uutisia Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainaan, Ruotsin-laivan joukkoraiskauksesta, talouden paineista, ilmastohuolista ja menneistä ja tulevista pandemioista.
Otsikot luovat ympärillemme ilmapiirin, joka on vaaroja ja uhkia täynnä ja muistuttaa siitä, minkä kaiken pitäisi huolettaa meitä. Tuntuu kuin pelosta olisi tullut jonkinlainen oletustila, johon ihmistä kehotetaan asettumaan. Ikään kuin valveutunut ihminen on se, joka pelkää eniten.
Olen kätilö taustaltani ja kolmen lapsen äiti. Ennen kaikkea olen ollut ihmisen vieressä niinä hetkinä, jolloin uusi elämä syntyy.
Ne kokemukset jättävät sieluun syvän ankkurin: elämä tulee aina jatkumaan ja lapsia syntyy tulevaisuudessakin.
Siksi meidän velvollisuutemme on tehdä tästä paikasta elämisen arvoinen, ei pelon varasto. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus syntyä maailmaan, jossa perusajatuksena on hyvä elämä.
En väitä, etteivätkö erilaiset uhat olisi todellisia. Rajaturvallisuus Venäjän naapurina ei ole tunneasia, vaan vakavasti otettava välttämättömyys. Seksuaalirikokset eivät ole tilastoharha. Sota ei katoa sillä, että silmät suljetaan.
Virhe sen sijaan on se, että alamme koulia lapsia ajattelemaan maailmaa ensisijaisesti riskiluettelona. Pelko on huono opettaja ja ohjaaja, varsinkin jos sille antaa liikaa valtaa rationaalisen toiminnan sijaan.
Haluan opettaa lapsilleni ja rohkaista muitakin tekemään valintoja, jotka lisäävät turvallisuuden todennäköisyyttä sen sijaan, että kasvatamme kykyä murehtia kaikkia mahdollisia skenaarioita.
On viisautta lukita ovi lähtiessä ja katkaista rikollisuuden polku rajalla ja oikeudessa. Mutta se ei tarkoita sitä, että jokainen ovenkahva olisi uhka ja jokainen vastaantulija potentiaalinen vaara.
Ystäväni kuoli syöpään muutama viikko sitten. Se pysäytti. Päätin silti, etten ala pelätä syöpää ja kuolemaa.
Hengitin syvään ja oivalsin sen, että haluan joka päivä muistaa, että tämä on se päivä, joka minulla on. Jokainen päivä ei ole kaunis, reilu tai onnistunut. Mutta joka päivästä löytyy jotakin hyvää, jos ei suurta, niin pientä: aamukahvin tuoksu, lapsen nauru, se että päätä ei särje tai että ulkona ei sada sivuttain.
Me emme tule koskaan pääsemään tässä maailmassa nollariskiin. Mutta joka päivä voimme valita sen, miten elämme elämäämme kaikkien riskien keskellä.
Pelko kuluttaa ja kaventaa, järki ja suhteellisuudentaju vapauttavat ja auttavat meitä luottamaan siihen, että kaikki menee hyvin. Turvallisuus tekee elämästä mahdollista, mutta vain eläminen tekee turvallisuudesta tavoiteltavaa.
Minun politiikkani ja vanhemmuuteni tähtää samaan suuntaan: vahvempiin rajoihin ja oikeuteen, selkeisiin sääntöihin ja seuraamuksiin, jotta tavallinen ihminen ja varsinkin lapset saavat tilaa elää tavallista elämää ilman jatkuvaa varuillaan oloa.
Meidän ei pidä opetella pelkäämään paremmin, vaan meidän pitää opetella elämään viisaammin ja jokaisesta päivästä nauttien.
Pia Sillanpää
PS:n kansanedustaja Kokkolasta