Lehden luku keskeytyi. Sote-uudistukseen ja ammattikoulujen säästöihin kiinnittynyt mieli löysi uuden kiinnekohdan.
Se tuli kirkkoherra Teemu Laajasalon pitämästä aamuhartaudesta. Julkkispappi puhui asiaa. Pakko sitä oli kuunnella.
Hyvän puheen tunnistaa siitä, että sen jälki pysyy monta päivää. Kummallisella tavalla ajatukset ovat jumissa yhdessä tai kahdessa lauseessa.
Laajasalo, josta on ehditty jo povata Helsingin hiippakunnan ensi vuonna eläköityvän piispan seuraajaa, muistutti jouluevankeliumiin kirjoitetuista enkelien ensimmäisistä sanoista.
Ne olivat "älä pelkää".
Tosiaan. Niinhän enkelien julistus alkaa.
Enkelit eivät touhottaneet alkajaisiksi ilosanomaa, vaan rauhoittivat kuulijoitaan. Kaikki muuttuu, mutta suuren muutoksen äärellä ei tarvitse pelätä.
Harvassa taitavat olla täysin pelottomat ihmiset. Elämä nyt vain on sellaista, että moni asia pelottaa. Tämä päivä, huominen, koko tulevaisuus ovat täynnä huolia ja uhkia.
Suurinta ja konkreettisinta pelko on sodan, sairauden ja kuoleman keskellä.
Meidän yltäkylläisyydessä ja rauhassa elävien pelot ovat murusia Syyrian sodan tai Aleppon siviilien ja lasten pelkojen rinnalla.
Aleppossa jännitetään huterien tulitaukojen kestävyyttä ja evakuointien onnistumista. Heillä on kaipaamamme valkoinen joulu, mutta sankoista lumisateista ja kylmästä ilmasta on raunioissa kyyhöttäville pelkkää harmia.
Unicef arvioi Syyrian sodan ja Itä-Aleppon tilanteen olevan lasten kannalta järjestön historian pahin konflikti. Sitten toisen maailmansodan ei lapsille ole tehty näin pahaa väkivaltaa. Syyriassa on kaksi miljoonaa lapsipakolaista ja kahdeksan miljoonaa lasta avun tarpeessa.
Suomi - me suomalaiset - emme ole onneksi katselleet toimettomina sivusta Syyrian katastrofia. Tuemme vuosittain 1,25 miljoonalla Common Space Initiativen (CSI) ja Suomen Lähetysseuran rauhanrakennushanketta.
Rauhan arkkitehti ja hankkeen koordinaattori Aziz Hallaj korostaa, että rauha ei ole vain sitä, ettei ole sotaa (HS 17.12.).
Rauha on sitä, että eri tavalla ajattelevat ihmiset pystyvät toimimaan yhdessä. Sodan päätyttyä on rakennettava yhteistä tulevaisuutta.
Hallaj uskoo, että konfliktit eivät pääty poliitikkojen allekirjoittamaan rauhansopimukseen. Ne päättyvät siihen, kun ihmiset näkevät toisensa jälleen ihmisinä.
Maailman ja oman mielen jälleenrakennustyössä tärkeintä on pitää toivo hengissä.
"Älä pelkää" -rauhoittelu ei mittaa tai arvota pelkojamme muiden pelkoihin. Sillä ei mitätöidä pienintäkään huolta, vaan annetaan toivoa kaikille tasapuolisesti.
Arkipäiväistynyt pelko jähmettää, sumentaa näkökyvyn ja heikentää kuulon. Jatkuvassa epävarmuudessa elävä tulee antaneeksi vastakkainasettelun ja kaunan lietsojille enkelin vallan.
Eiköhän Suomessakin ole leegio ihmisiä, jotka tietävät asioiden olevan kohtuullisen hyvin. Siitä huolimatta he kiirehtivät pitämään suurinta ääntä epäkohdista.
Tulevaisuus on olemassa, sitä ei ole peruttu. Pelkojen maailmalle ei saa antaa periksi. Sote-uudistus voi myös onnistua. Vanhukset hoidetaan. Uusi työ löytyy. Suru laimenee.
MAIJU LEMETTINEN