Vaasalainen Camilla Wetterftrand on pehmolelukeräilijä, jonka into keräämiseen alkoi jo 80-luvun alussa. Pehmoleluja on vuosien saatossa kertynyt useita satoja.
– En osaa tarkkaa lukua sanoa, mutta kyllä niitä on yli tuhat kappaletta. Olen itse asiassa juuri antanut niitä hieman poiskin, Wetterftrand kertoo.
Ensimmäisen pehmolelunsa Wetterftrand sai 9-vuotiaana isoäidiltään.
– Sain häneltä lahjaksi tosi suuren pehmonallen. Se todennäköisesti herätti innostukseni keräämiseen, Wetterftrand sanoo.
Isoäidin ostaman pehmonallen jälkeen monet sukulaisten antamat olivat pehmoleluja. Kun omaa rahaa alkoi kertyä, lähti Wetterftrand itsekin monesti pehmoleluostoksille.
Teemojen mukaan
Vuosien varrella on ollut monia teemoja, joiden mukaan Wetterftrand on harrastanut keräilyä. Teemat ovat vaihtuneet usein sen hetkisten kiinnostuksen kohteiden mukaan, kuten esimerkiksi kissapehmolelut.
– Viimeisimpänä villityksenä olen tykännyt keräillä oravapehmoleluja, sillä täällä kodin läheisyydessä on näkynyt paljon oravia, joita on ollut mukava ihastella. Lisäksi olen viime aikoina kerännyt pehmohylkeitä, sillä esimerkiksi Saimaannorpista on ollut uutisissa paljon puhetta niiden uhanalaisuuden vuoksi, Wetterftrand kertoo.
Erikoisimpia pehmoleluja ovat Wetterftrandin mukaan juuri oravat, leppäkertut, siperianhuskyt sekä Suomen leijonavaakunasta tehdyt pehmolelut. Erityisen tunnearvokkaita pehmoleluja hänelle ovat kuitenkin juuri hylkeet.
– Meri on minulle hyvin lähellä sydäntä, ja hylkeet kuuluvat vahvasti sinne, Wetterftrand sanoo.
Omaan huoneeseen
Vuosien saatossa pehmoleluja alkoi olla niin paljon, että niille täytyi Wetterftrandin mukaan omistaa kokonaan oma huone.
– Ei vain ollut enää yksinkertaisesti tilaa minne pehmoleluja laittaisi. Ne olivat ennen huonetta vähän missä milloinkin, kuten tuoleilla ja sängyn päällä, Wetterftrand naurahtaa.
Wetterftrandin mielestä pehmolelujen huoneessa on välillä kiva vain istuskella ja katsella niitä, sillä ne antavat iloa. Hän on kuitenkin miettinyt laittavansa vielä muutamia leluja hyväntekeväisyyteen ja mahdollisesti vähän rauhoittavansa keräilyä.
– En ole vielä päättänyt mitä kaikille pehmoleluille teen, mutta joistakin olisi varmasti iloa esimerkiksi lapsiperheille, Wetterftrand toteaa.
Emilia Kovanen