Suomen yleisurheilujoukkueen kokonaistulos Pariisin olympialaisissa synkistyi kolminkertaisen arvokisamitalistin Wilma Murron kahden loukkaantumisen takia. Murron valmistautumisella kuudes sija, tulos 470 ja paras yritys 480:sta todistivat seiväshypyn Euroopan mestarin huikean perustason ja menetetyn tilaisuuden mitalimenestykseen.
Yleisurheilusta ei hellinnyt olympiamitalia. Moukarinheittäjät Silja Kosonen ja Krista Tervo eivät kyenneet hyödyntämään tasokkaiden kilpakumppaneiden poissaoloa. Keihäänheittäjä Oliver Helander kärsi kesän ajan selkävaivasta ja tekniikkaongelmista.
Joukkueen saavutukseksi kertyi neljä pistesijaa ja kaksi Suomen ennätystä. Yksittäisillä urheilijoilla oli toki muita onnistumisia tasollaan.
Urheiluliiton GM Jani Tanskanen kaivaa virkansa puolesta esiin onnistumiset arvioidessaan kokonaistulosta tuoreeltaan.
– Meillä oli yleisurheilussa kahdeksan finaalipaikkaa, ja pistesijoja tuli enemmän kuin muutamissa edellisissä olympialaisissa. Ne ovat lajissa vahvistavia signaaleita, Tanskanen toteaa.
Viime kisojen kehno saldo
Tanskanen on oikeassa. Suomalaiset venyivät Atlantan 1996 kisoissa kahteen mitaliin ja yhteensä viiteen sijoitukseen kahdeksan parhaan joukossa. Pariisin neljä pistesijaa on 2000-luvun paras pistesijojen saldo, mikä tietenkin on sinällään karu totuus.
Suomalaiset ovat rimpuilleet Rion 2016, Tokion 2021 ja Pariisin kisat mitaleitta. Arsi Harjun kultamitali Sydneyn 2000 kisoista, Tero Pitkämäen pronssi Pekingistä 2008 ja Antti Ruuskasen hopea Lontoosta 2012 ovat vuosituhannen ainoat olympiamitalit.
Pariisin tulos oikeastaan vahvisti suomalaisten tason. Esimerkiksi USA Today ei tarjonnut ennakkoarvioinnissaan suomalaisille ainuttakaan mitalia.
– Kilpailu on melkein lajissa kuin lajissa laajentunut ja kansainvälistynyt entisestään. Eli kilpailu kiristyy, Tanskanen arvioi tilannetta.
Myös muut Pohjoismaat ovat harvojen huippujen varassa. Norjalla oli ennen lauantain ja sunnuntain kisoja kaksi mitalia, Ruotsilla seiväshyppääjä Armand Duplantisin olympiavoitto, ja Tanska oli Suomen tapaan nollilla.
Menestyksen taustatekijät
Telinevoimistelun maailmanmestarina Tanskanen tuntee urheilun menestystekijät.
– Menestystä ei tule vahingossa. On monta asiaa, jotka pitkällä aikajänteellä vaikuttavat tulokseen, Tanskanen korostaa.
– Tarvitaan geneettistä ja urheilullista lahjakkuutta, pitää kohdata oikea valmentaja, päästä oikeisiin olosuhteisiin harjoittelemaan, ja sen jälkeen puhutaan vuosikausien työstä.
Suomen joukkueessa loukkaantumisia kertyi jälleen urheilijoille, joilta odotettiin parasta menestystä. Loukkaantumiset saattavat olla sattuman seurausta, mutta niillä voi myös olla selittäviä taustatekijöitä genetiikasta valmennukseen ja suoritustekniikoihin.
– Lahjakkuutta on sekin, että säästyy loukkaantumisilta. Kyse voi olla myös osaamisesta, Tanskanen sanoo yleistasolla, eikä viittaa tässä kenenkään yksittäisen urheilijan ongelmiin.
Suomessa on yleisesti käsitys, että valmentajien mahdollisuuksia ammattivalmennukseen pitäisi kehitää.
– Myös urheilijat ovat viime vuosina tunnistaneet valmentajan roolin ja tärkeyden, Tanskanen vahvistaa.
– Ja koko ajan mietimme muutenkin, miten voisimme olla jatkossa parempia. Se on huippu-urheilun ydin ja perusluonne.