Muuan pikkumies Napoleon koki viime häviönsä 210 vuotta sitten pikkukylässä, Belgian Waterloossa. Valtansa lopullisesti sen taiston jälkeen Ranskanmaalla menettänyt Napoleon karkotettiin maastaan kauas valtameren saarelle.
Mitenkä on käynyt Suomen urheilulle 2024 olympiakisavuonna? Auttaisikohan sporttipomojen karkotus häpeäpaaluun tai kaukomaille? Tuskin.
Pariisi 2024 oli suomiurheilun waterloo, kuten Gallianmaalle sen hävitessä liittoutuneita maita vastaan Waterloossa 1814. Jos pomojen ja valmentajien vaihdos auttaisi koko suomiurheilun uuteen nousuun huipulle, mikäpä siinä! Vaan itse vaan en siihen oikein jaksa uskoa, enkä hevillä näe muuta tietä menestykseen kuin kansamme liikuntaherätyksen.
Ilman ainuttakaan mitalia eivät sporttarimme ole aiemmin ok-karkeloista palanneet. Tasan sata vuotta sitten Suomi oli USA:n jälkeen kakkosena mitalitilastoissa, kun nyt saatiin vain muutama pistesijoitus. Häpeä on ilmeinen.
Missä on koko urheilumme rappiotilan syyt? Vastikään mediat kertoivat yhden selitteen valtiollisesta urheilutuesta. Kun Ruotsi valtiona sijoittaa urheiluun liki 600 miljoonaa vuodessa, Suomen valtiolta heruu vain vajaa kolmasosa naapurimaan rahapotista ja Norjakin sijoittaa kaksinkertaisesti vs. Suomen urheilutuki.
Itse pidän asennekysymystä isoimpana syynä urheilumme rappiotilaan. Talvilajeissa ovat henkilökohtaiset ainoat menestyjämme, nimittäin Niskasen hiihtosisarukset ja kiekkoleijonat. Piste.
Vain moottorivoimin suomilippu liehuu enää voittosaloissa. Rallissa ja aiempina kausina Formula 1:ssä kiiruhti poikamme ekasijoituksille. Nyt Bottas keikkuu putoamislistoilla nopeusautoilussa asfalttiradoilla.
Jo kouluasteella on liikunta liki kokonaan poistettu kouluaineena. Koko maan kulttuuribuumin on vallannut sähköistyshuuma ja sähköllä veivataan polkupyöriä jo kouluiässä – sähköpotkulautoja myöten. Kansamme kehovoimia käyttää pääosa pitkälti autosta grillikioskille kerroshampurilaisia ja makkaraa ostamaan. Kansana olemme saavuttaneet aiemmin Kekkos-kaudella parjaamamme jenkit ylipainoisuusmittareilla. Makeat juomat, karkit ja ”hyväkaloriset” ruoat maistuvat sohvakatsomoissa ruutujen äärellä tai tyhjenevissä sporttikatsomoissa. Miten ne täyttyisivät, kun suurkisoissa parhaita sijoituksia ovat 5:nnet sijat, kuten Pariisin rengaskisoissa. Maailman paras kansakunta rypee pohjamudissa kuntokäyrillä mitaten tästedeskin.
Jouko Pesonen
Lehtimäki, Alajärvi