Helsingin IFK ja Kiekko-Espoo tarjosivat jälleen hyvän loppuottelusarjan kotimaisessa naisten jääkiekkoliigassa, mutta muuten kautta leimasivat taas valtavat tasoerot. Yhdeksän joukkueen kokoiseksi kutistuneenakaan sarja ei ole tarpeeksi tiivis ja tasainen.
Naurettavuuden huippu nähtiin maaliskuun alussa, kun viimeiseksi jäänyt Rovaniemen Kiekko säilytti sarjapaikkansa ilman karsintakurimusta. Karsinnat peruttiin, kun toiseksi korkeimmalta sarjatasolta ei löytynyt mitat täyttäviä joukkueita haastamaan RoKia.
SM-mitalikolmikon HIFK:n, Kiekko-Espoon ja KalPan akatemiajoukkueet valloittivat toiseksi korkeimman sarjatason kärkikolmikon. Nousuhalukkuutta uhkuneet Alavuden Peli-Veikot, Panelian Raikas ja Lappeenrannan SaiPa jäivät kärkisijojen ulkopuolelle, joten urheilulliset eväät loppuivat jo ennen karsintoja.
Naisten sarjakiekkoilun ja etenkin liigan alakulo näkyy myös pelaajavalinnoissa ensi viikolla Yhdysvalloissa alkaviin MM-kilpailuihin. Suomen pelaajista suurin yksittäinen joukko 10 pelaajaa tulee Ruotsin pääsarjasta, yhdeksän kotimaisesta pääsarjasta, neljä Pohjois-Amerikan yliopistosarjasta ja yksi Pohjois-Amerikan ammattilaissarja PWHL:stä.
"Joukkuemäärää voi miettiä"
Naisten liigasta MM-kilpailuihin pääsevien suomalaispelaajien määrä on ollut pienoisessa laskussa, mutta viisissä edellisissäkin MM-kilpailuissa määrä on ollut haarukassa 8–12.
Nyt yhdeksästä pelaajasta vain kaksi, HPK:n puolustaja Oona Koukkula ja Kärppien hyökkääjä Anna-Kaisa Antti-Roiko, tulee mitalistikolmikon ulkopuolelta.
Naisten liigan kärki on terävä, mutta sen jälkeen taso romahtaa.
– Pelaajat pakkautuvat samoihin joukkueisiin, ja osa lähtee ulkomaille. Sitten loppuu pelaajat kesken, Antti-Roiko kiteytti maanantaina järjestetyssä MM-joukkueen mediatilaisuudessa.
Pakkautuminen on korostunut viime vuosina. HIFK ja Kiekko-Espoo ovat ratkoneet kolme edellistä Suomen mestaruutta. Pääkaupunkiseudun ulkopuolelta viimeksi KalPa vuonna 2021 onnistui pääsemään loppuotteluihin. Loppuottelut pelattiin viimeksi ilman pääkaupunkiseutulaista joukkuetta 2018.
Maakuntien menestyjistä esimerkiksi Ilves, JYP ja Kärpät ovat hyytyneet.
– Joukkuemäärää voi miettiä, mikä olisi hyvä. Olisihan se mukavaa, että naisten liigasta tulisi kovatasoisempi ja tulisi lisää tasaisia otteluja, Kiekko-Espoon Julia Schalin tuumi.
– Meillä ja HIFK:ssa tehdään varmasti asioita oikein, mutta pääkaupunkiseutu houkuttelee jääkiekon ulkopuolisenakin paikkana, hän viittasi esimerkiksi opiskelumahdollisuuksiin.
Laadukas arki on tärkein
Antti-Roikon mainitsemat ulkomaat ovat soittaneet kutsuaan myös KalPan puolustaja Sanni Rantalalle ja hyökkääjä Elisa Holopaiselle. Kumpikin heistä nousi arvokisatasolle alle 20-vuotiaina Naisleijonien edellisen päävalmentajan Pasi Mustosen menestysjakson loppuvaiheessa.
Nykyinen päävalmentaja Juuso Toivola luotsasi Naisleijonat pronssille Pekingin olympialaisissa 2022, mutta sen jälkeen maajoukkue on jäänyt mitalitta kaksissa MM-kilpailuissa. KalPa-kaksikolla on selvä tavoite Yhdysvaltoihin: paluu mitaleille.
Kotimaisen pääsarjan taso mietityttää myös heitä, mutta Holopainen ja Rantala painottavat pelaajien vastuuta kehittymisessä.
– Kauden aikana tulee eritasoisia pelejä. Mutta itse olen sillä linjalla, että asiat ovat kiinni paljon siitä, miten hoidat asiat arjessa, Holopainen sanoi.
– Peleissä pitää vaatia itseltä oma taso, vaikka se ei ole helppoa. MM-kilpailuissa taso on erilainen, ja siihen pitää valmistautua sarjapeleissä.
Rantala on samaa mieltä.
– Riippuu siitä, miten olet henkilökohtaisesti asettautunut arkeen. Olemme käyneet poikien treeneissä, puolustaja mainitsi naisten maajoukkuepelaajille tyypillisen paikan hankkia kovuutta.
Kysytään vielä menestyvän joukkueen maalivahdilta, miltä tuntuu värjötellä useissa otteluissa lähes joutavana. Kiekko-Espoon Tiia Pajarinen tietää usean pääsarjakauden kokemuksella, mistä on kyse.
– Siinä on omat haasteensa, kun aina ei ole töitä kovin paljon. Joissain peleissä ei tule hommia ja sitten kun tulee, ne ovat yksittäisiä vaarallisia tilanteita. Niihin pitää keskittyä.
Pajarisen ensimmäisissä MM-kilpailuissa kiekkoja riittää varmasti runsaasti torjuttavaksi, jos peliaikaa tulee.
– Maalivahdin näkökulmasta peli on kansainvälisillä kentillä jopa yksinkertaisempaa ja selkeämpää. Tilanteet tulevat nopeammin, mutta yllättäviä tilanteita on vähemmän.
Pudotuspelit kovettivat
Kotimaisesta pääsarjasta MM-kilpailuihin kelvanneet vakuuttelevat, että tasoerot kaventuivat kauden aikana.
– Alkukaudesta pelasimme 0–7 HIFK:ta vastaan, mutta pudotuspeleissä 2–3, Antti-Roiko poimi.
Pajarinenkin viihtyi pudotuspeleissä, vaikka Kiekko-Espoo hävisi loppuottelut toisen kerran peräkkäin HIFK:lle.
– Kovat pelit ovat kovia pelejä ja mukavia pelata. Niissä saa haastaa itseään.
Myös Schalin nosti esiin pudotuspelien merkityksen ennen arvokilpailuja.
– Ne olivat parhaat mahdolliset pelit, joita pystyimme saamaan ennen MM-kilpailuja. Piti kamppailla kovaa. Siitä on apua MM-kilpailuissa.