Maanantai oli merkittävä päivä. Usko ainoaan todistetusti oikeaan paratiisiin, veroparatiisiin, alkoi horjua. Sielläkään eivät harvat ja valitut ole enää ikuisesti turvassa.
Panaman paperit paljastivat suuren joukon valtionpäämiehiä, jotka ovat siirrelleet rahojaan paratiisien piiloihin. Osa tapauksista oli yllätyksiä, osa hyvinkin odotettuja.
Islannissa kansa on jo kadulla ja pääministerille vaaditaan potkuja, mutta Venäjällä kohautellaan olkapäitä. Se kertoo paljon naapurimaasta.
Mitä olisi tapahtunut Suomessa, jos Panaman paperit olisivat paljastaneet, että pääministerin lähipiiri on siirtänyt miljardeja valtion varoja piiloon veroparatiisiin?
Mutta eipäs nuolaista. Ensi viikolla kuulemme jo suomalaisnimiä, ja jo se, että Nordea sulki silmänsä veroparatiiseilta, oli järkytys. Tuttu pankki auttaa asiakkaitaan veropetoksessa.
Moraalikato. Veroparatiisien käyttö on taloudellinen asia, mutta ennen kaikkea moraalinen. Ainakin tällä kertaa, kun rahojensa piilottamisesta kärähtää merkittäviä ihmisiä.
Milläpäs muulla valtioiden menot maksetaan kuin vetotuloilla. Koulut, sairaalat, sosiaaliturva, tiet... Silloin olettaisi, että kaikki, jotka näistä nauttivat, ovat myös maksamassa.
Jos kansalainen ajattelee, että veroja on liikaa, on siihen pyrittävä vaikuttamaan demokraattisin keinoin, ei verottajaa pakoilemalla.
Valtioiden päämiehillä on parhaat mahdollisuudet vaikuttamiseen. Jos he kätkevät varansa, on tilanne aika ristiriitainen.
Pullataikina. Nyt on jo sanottu, että Panaman paperien jälkeen maailma ei ole enää entisensä. Muistamme, miten kävi oman vaalirahasotkumme kanssa. Se paisui ja paisui.
Samoin odotetaan käyvän nyt. Tietovuodon penkominen avaa uusia ovia ja vuotoja.
Pikkutekijät ovat vielä piilossa, mutta tupsahtavat kyllä ajan mittaan esiin, ja kenties Venäjällä ja Kiinassakin päämiesten puuhat alkavat kismittää.
Ainakin massiiviset vastakampanjat povaavat, että Vladimir Putinilla ja Xi Jinpingillä on paljonkin salattavaa ”pahan lännen” paratiisissa.
Nettikauppa. Diktatuureista päästään sopivasti monopoleihin, ja tietenkin Alkoon, joka kampanjoi uutta nettikauppaansa. Suomen viinakauppa tuli nykyaikaan, vai tuliko?
Alkon netistä voin tilata pullon, jonka saan sitten hakea Alkosta. Mitä hä? Mitä Vesa ei nyt tajua?
Vesa Koivumäki