Vaasa kärsii kroonisesta ongelmasta. Ei ideapulasta, ei haluttomuudesta kehittyä, vaan siitä, että kaikki suuremmat hankkeet tuntuvat ajautuvan aina samaan jarrutuskierteeseen. Valituksia, oikaisuvaatimuksia, uusia tulkintoja ja loputonta byrokratiaa. Lopputulos on aina sama. Aikataulut venyvät, kustannukset kasvavat ja kehitys hidastuu.
Nyt tätä samaa kaavaa edustaa jälleen Nico Kamppinen. Keskellä akuuttia opiskelija-asuntopulaa hän vaatii rakennusluvan kumoamista hankkeessa, jonka tarkoitus on nimenomaan ratkaista tämä ongelma. On ihan aiheellista kysyä, millä logiikalla kaupungin elinvoimaa rakennetaan jarruttamalla hankkeita, joita Vaasa oikeasti tarvitsee.
Tässä kohtaa ei puhuta mistään yksittäisestä pykälästä tai teknisestä yksityiskohdasta. Puhutaan asenteesta. Puhutaan halusta estää mieluummin kuin mahdollistaa.
Ja kaiken päälle nähdään vielä somessa uhriutumista ja marttyyripuhetta siitä, kuinka “vain valvotaan lakia” ja “tehdään velvollisuutta”. Rehellisesti sanottuna tämä alkaa mennä pelleilyn puolelle. Kun itse aktiivisesti pistää kapuloita rattaisiin, on aika erikoista esittää yllättynyttä, kun ihmiset reagoivat.
Kukaan ei vastusta lakien noudattamista. Se on itsestäänselvyys. Mutta lain käyttäminen kilpenä, jonka takaa ammutaan kehitystä alas, on eri asia. Se ei ole vastuullisuutta. Se on vastuun pakoilua.
Tämä on juuri sitä byrokratian ja päätöksenteon halvaantumista, jota Liike Nyt haluaa purkaa. Politiikan tehtävä ei ole tehdä asioista vaikeampia kuin ne ovat. Politiikan tehtävä on mahdollistaa, ratkaista ja viedä asioita maaliin.
Vaasa kilpailee opiskelijoista, osaajista ja investoinneista. Kaupunki jossa mikään ei tunnu etenevän ilman taistelua ei ole houkutteleva. Se on yksinkertainen tosiasia.
Nyt olisi aika lopettaa pykälillä kikkailu, uhriutuminen ja jatkuva jarruttaminen.
Vaasa tarvitsee tekoja, ei tekosyitä.