Perjantai-iltana Public Cornerissa soitti Yhden Joukon Yhtye eli Jouko Mäki-Lohiluoma. Sisään astuessa oli illan järjestävä taho helppo huomata: Maaria Perälä ja Jenna Utriainen istuivat pubissa papin liperit kaulassaan.
Ihmisten keskellä. Jokin aika sitten Vaasan suomalaisen seurakunnan kappalainen Maaria Perälä jutusteli taksikuskin kanssa, jonka mukaan seurakunnan työntekijöitä ei näy missään.
Palaute jäi Perälän mieleen, sillä hän ei toivoisi seurakunnan jäävän etäiseksi tavallisille ihmisille.
– Mielestäni seurakunnan pitäisi elää ihmisten keskellä. On kiva, että meitä työntekijöitä näkyy vähän epätavallisemmissakin paikoissa.
Kollega oli heittänyt, että seurakunnan vapaaehtoisille suunnattua konserttia pitämään saapuva Jouko Mäki-Lohiluoma voisi samalla tehdä kapakkakeikan. Perälä tarttui ideaan ja sai kaiken järjestettyä. Hänen mukaansa kaikki osapuolet ovat olleet artistia, pubia ja työkavereita myöten innostuneesti mukana.
Ajan henkeen sopivaa. Kaarle Henrik Niemi, Arja Miettinen ja Elisa Finne olivat tulleet kuuntelemaan keikkaa. He kertoivat olleensa adventtina kirkossa ja kuulleensa siellä tapahtumasta. Ennen keikkaa he odottivat mielenkiinnolla, mitä olisi luvassa. Finnen mukaan ajan henkeen sopisi, että vastaavanlaisia tilaisuuksia olisi enemmänkin.
Väkeä olisi keikan alkaessa voinut olla enemmän, mutta Miettinen ja Finne pohtivat, että vaasalaiset ehkä syttyvät hieman hitaasti uusille jutuille.
– Voi vaatia muutaman kerran, että tottuvat ja lähtevät, Miettinen sanoi.
Oli myös tosin hieman aikaista. Kaiken kaikkiaan seurue oli sitä mieltä, että tilaisuuden järjestäminen oli hieno ele seurakunnalta.
Inhimillisiä kappaleita. Artisti siis soittaa yksin ja samanaikaisesti useampaa soitinta. On rummut, basso, kitara, huuliharppu ja tietysti laulu. Tämä onnistuu erilaisin viritelmin, polkimin ja vivuin. On häkellyttävää, miten paljon luovuutta sekä hyvää koordinaatiota tähän on vaadittu ja vaaditaan edelleen.
Mäki-Lohiluoma esitti illan aikana kaksi settiä, joista ensimmäiseen kuului ”körttigospelia”, omaa sekä lainatuotantoa. Sen aikana kuultiin hittejä, kuten Transitmies ja Ruuskan Rafaelin enkeli. Kappaleissa teemoina toistuivat inhimillisyys, ymmärrys ja pienen ihmisen puolella oleminen. Mäki-Lohiluoma jutusteli leppoisasti ja kertoi laulujen taustoista.
Karaokea livesäestyksellä. Sitten saatiin kokea livekaraokea. Kyseessä on konsepti, jossa karaokelaulua säestää nauhan sijasta elävä musiikki, nyt siis tämä yhden miehen bändi.
Karaoken myötä tunnelma kävi selvästi riehakkaammaksi. Kun Sankarit kajahti ilmoille, ihmiset yhtyivät lauluun mukaan kun refleksistä.
Tomi Urmas oli tullut viettämään iltaa Public Corneriin, ja yllättyi kuullessaan, että illan oli järjestänyt seurakunta. Hänen mukaansa se oli kuitenkin iloinen yllätys.
Papinkaulus kiinnostaa. Nainen lähestyi Jenna Utriaista.
– Nyt on pakko kysyä, että mikä tää oikein on...? Hän kysyi ja viittilöi kaulaansa kohti.
Pastori ryhtyi iloisesti selittämään, kuka on ja miksi on paikalla. Muutenkin illan jatkuessa pappi veti ihmisiä puoleensa magneetin lailla.
Väen humaltuessa heidän tarpeensa avautua luonnollisesti kasvaa, ja kuka olisikaan oivallisempi kuuntelija kuin pappi. Utriainen kuunteli kaikkia luokseen hakeutuvia lempeästi.
Mäki-Lohiluoma päätti esityksensä Suojelusenkeli-kappaleeseen. Soittimia pakkaillessaan hän kertoi, että päivästä Vaasassa jäi oikein hyvät fiilikset.
Sekalainen seurakunta jatkoi joulukuisen perjantai-iltansa viettämistä. Kenties jollakin oli seuraavana aamuna jomotuksen lisäksi myös Suojelusenkeli päässä soimassa.
Tia Vähäsarja