Viime aikoina eduskunnassa on tapeltu luonnonsuojelulain uudistuksesta. Riita repesi keskustapuolueen hallitusrintamakarkuruudesta, kun se vastoin aiemmin yhteistyössä muun hallituksen kanssa sorvaamaa esitystä heitti muut hallituspuolueet ulos ympäristövaliokunnan käsittelystä ja neuvotteli lakiesityksestä oppositiopuolueiden tuella kaksi pykälää pois, koskien uhanalaisia luontotyyppejä.
Muussa hallituksessa tällainen toiminta aiheuttaa luonnollisesti luottamuspulaa. Jos keskustan eduskuntaryhmä on valmis kitkemään juurista esityksiä, joiden valmistelussa heidän ministerit Leppä ja Kurvinen ovat olleet vahvasti mukana alusta alkaen, kynnys tuskin on sen matalampi kaataa hallituksen muitakin esityksiä, jotka syystä tai toisesta ovat kannatuskurimuksesta ja identiteettikriisistä kärsivälle puolueelle hankalia.
Rintamakarkuruutta on jälkeenpäin rationalisoitu paitsi omaisuudensuojalla, josta vastaava perustuslakivaliokunta ei löytänyt esityksestä ongelmia, myös epämääräisellä yhden virkamiehen laskeskelulla, jonka takana vaikuttaa olevan huoli metsäteollisuuden voittojen vähenemisestä, siis uhanalaisen luontomme kustannuksella.
Perustuvatko argumentit suojelutoimista kansallisesti päättämisen puolesta haluun tehdä niistä mahdollisimman rampoja?
Kaivoslakia sorvatessa omaisuudensuoja-argumenttia ei paljoa kuultu. ”Suomalaista luontoa voi suojella vain täällä Suomessa” on mukava korulause mutta vaatii tekoja. Muuten se on vain irvokasta paperin tuhlausta, kuten keskustan luontopolitiikka yleensäkin.
On vaikea ymmärtää keskustapuolueen motiiveja toimintatapojen taustalla. Viiden puolueen koalitiohallituksessa kompromissit ovat välttämätön osa politiikantekoa ja jokainen hallituspuolue on joustanut tavoitteistaan tällä vaikealla vaalikaudella. Luulisi vahvasti maaseudun edunvalvojana profiloituvan puolueen näkevän, ettei kukaan tänne maalle muuta asuakseen paljaaksi hakatun metsän vieressä. Vahva, monimuotoinen lähiluonto on maakuntien asutuskeskusten myyntivaltti, ei teollisuuden uhrilammas.
Herrat Savola, Kurvinen ja Kivisaari yrittävät kovasti kääntää tilannetta parhain päin enemmän tai vähemmän ivallisesti vihreitä kohtaan suhtautuen, kukin tyylillään. Maatalousyrittäjä Savolalle joudun toteamaan, että vihreissä ei olisi pienintäkään halua torpata maataloudelle jo yrittäjien itsensä mielestä riittämätöntä tukipakettia mutta rehdin pohjalaisen tulisi tietää, että sovitusta pidetään kiinni. Yhteistyökykyä vihreiden päästä on osoitettu jo lukuisia kertoja tällä kaudella, viimeksi kun eduskuntaryhmä antoi vastentahtoisen, mutta yksimielisen tukensa kiistellylle potilasturvallisuuslaille. Ottakaa pojat mallia.
Hallituskriisin aiheuttaminen tässä maailmanajassa on itsekästä, likinäköistä politiikantekoa, kuten myös metsiemme ja purojemme suojelun vesittäminen kaiken tutkitun tiedon vastaisesti. Toivoa sopii, että huono omatunto kutsuu syyllisiä kotiin ennen pitkään.
Topias Lahdensuo
puheenjohtaja
Pohjanmaan vihreät nuoret ja opiskelijat
Vaasa