Mitenköhän tämän sanoisi? Kuten tiedätte, niin viime vuodet ovat olleet rankkoja. Olen teiltä paljon apua pyytänyt ja olette jo paljon auttaneet. En kuitenkaan keksi muuta ratkaisua kuin kääntyä puoleenne. Mun pitäisi maanantaina maksaa verottajalle maksujärjestelyn saamiseksi 2 500 euroa, mutta mulla ei ole senttiäkään rahaa.
Näin Piia Antila kertoi asiakkailleen Instagramissa eräpäivää edeltävällä viikolla.
Verkossa toimivan sisustusliike Zicosin yrittäjä katsoo suoraan kameraan. Kasvoilla näkyy itkun ja stressin jäljet.
Häpeää rauhallisesta puhetyylistä ei aisti. Yrittäjä tietää tehneensä kaiken voitavan. Etelä-Pohjanmaa on tunnettu yrittäjyydestä ja yrittäjistä, joka menevät tarvittaessa vaikka harmaan kiven läpi.
Aukkoa muuriin on sinnikkäästi kaivanut myös Antila, mutta tilanne on sisustusalallakin ollut korona-aikana ja sen jälkeen vaikea. Sodat ja muut maailman mullistukset ovat nostanee kustannuksia ja saaneet ihmiset vähentämään etenkin niin sanottujen turhien tavaroiden ostamista.
– Ymmärrän tämän hyvin. En itsekään voi nyt hankkia muuta kuin aivan välttämättömän. Jos asiakkaan pitää valita ostaako kauniin juomapullon vai maitoa, niin totta kai hän ostaa ruokaa perheelleen, Antila pohtii.
1656 kuppia
virtuaalikahvia
Zicosin Instagram-tiliä seuraa 13 500 henkeä. Antila tekee aktiivisesti sisältöä sosiaaliseen mediaan, mutta sekään ei tunnu auttavan. Tilauksia saattaa tulla päivässä vain muutama, joskus ei yhtäkään.
Verojen maksun eräpäivän lähestyessä Antila kehitti viimeisenä keinonaan tuotteen, jolla asiakkaat pystyisivät tukemaan yrittäjää. Hän kutsui seuraajiaan virtuaalikahville, jonka sai nauttia kahdella eurolla kotisohvalla.
"Jos vaikka kiitoksena menneisyydestä ja palvelusta voisitte ostaa kahvin, niin olisin enemmän kuin kiitollinen. Yritin keksiä edullisen tuotteen, että mahdollisimman moni pystyisi sen ostamaan. Elämä vaikeutuu täällä melkoisesti, jos en saa rahaa kokoon muutamassa päivässä."
Yrittäjä ei osannut arvella, mitä mieltä asiakkaat olivat avunpyynnöstä.
– Jos vaikka tuhat seuraajaa tilaisi kahvin, olisi edes jotain toivoa saada verot maksuun, Antila ynnäsi värisevällä äänellä.
Helpotus oli sanoin kuvaamaton, kun sähköposti alkoi täyttyä tilauksista. Virtuaalikupposen osti 1656 henkeä. Rahaa niistä kertyi 3312 euroa, josta veroihin meni 700 euroa.
Tilille jäänyt summa riitti nippa nappa maksujärjestelyn ensimmäisen erän maksamiseen. Jatkossa verottaja haluaa tuhat euroa kuukaudessa.
– Ei ole mitään tietoa, kuinka siitä selviän. Nyt tärkeintä oli päästä maksujärjestelyyn, Antila sanoo.
Maksujärjestelyn ansiosta veroille saa lisää maksuaikaa ja ne voi maksaa ne pienemmissä erissä. Verohallinto ei lähetä järjestelyyn kuuluvaa verovelkaa ulosottoon eikä yrittäjän nimeä julkaista verovelkarekisterissä tai protestilistalla.
Maksujärjestelyllä veroveloista Antila on yrittänyt selviytyä monesti ennenkin. Verottaja poistaa edun, jos laskuja ei makseta ajallaan.
Korona ja sota
veivät myynnit
Ensimmäinen isku monelle muullekin yritykselle oli korona. Zicos sijaitsi silloin Ideaparkissa. Kauppakeskuksen käytävät tyhjenivät muutamassa päivässä. Silloin yrityksen pelasti verkkokauppa.
Asiat vaikeutuivat Venäjän hyökätessä Ukrainaan.
– Tilanne oli juuri alkanut normalisoitua. Sodan alkaessa asiakkaat katosivat myymälästä ja verkosta. Pelko sai ihmiset kiristämään kukkaron nyörejä entisestään. Myynnit romahtivat lähes puoleen, Antila kertaa viime vuosien tapahtumia.
Tilanne oli vakava. Antila pyysi silloinkin asiakkaitaan apuun.
– Zicos on joutunut isoihin taloudellisiin vaikeuksiin. Olemme hävinneet niin monta kymppitonnia myyntiä, että ihan oksettaa. Ellemme pysty maksamaan kertyneitä veroja, verottaja hakee meidät konkurssiin, Antila kirjoitti asiakkailleen Facebookissa.
Tunteikas viesti lähti leviämään. Somejaot toivat näkyvyyttä ja ostajiakin. Antila yritti muuttaa tuotteita rahaksi myymällä niitä tukkuhintaan. Voittoa ei kertynyt, mutta lasku voitiin maksaa ja yritys sai jatkoaikaa.
– Asiakkaat olivat ihania ja kannustivat eteenpäin. Kyselimme ostajilta millaisista asioista he olisivat kiinnostuneita ja millainen yrityksen pitäisi olla pysyäkseen nykymaailmassa hengissä.
Myynti romahti
puoleen etisestä
Skandinaavisen pelkistettyjä sisustus- ja käyttötuotteita myyvä Zicos täyttää 11 vuotta heinäkuussa. Ensimmäinen kivijalkaliike oli Antilan kotikunnassa Kurikassa. Verkkokauppa Zicosilla on ollut alusta saakka.
– Kurikassa oli sen verran asiakkaita, että kivijalkamyymälän ja verkkokaupan yhdistelmä toimi. Uskalsin avata toisen kaupan Seinäjoen keskustaan. Ideaparkin valmistuttua Zicos muutti sinne.
Kurikan myymälä sulki ovensa juuri ennen koronaa. Päätös pelasti Zicosin. Antilan sanoo, että firma olisi mennyt konkurssiin, jos molemmat kaupat olisivat olleet auki epidemian alkaessa. Vaikeaa oli yhdenkin liikkeen kanssa.
– Ideaparkissa vuokrat olivat todella paljon kalliimmat kuin keskustassa. Pelkän vuokran maksuun tarvittiin myyntiä kymmenillä tuhansilla euroilla. Kun myynnit vähenevät puolella, niin pienyrittäjä on nopeasti pulassa. Jouduin lomauttamaan kaikki työntekijät.
Yrittäjä ei elä
pyhällä hengellä
Kuluja karsiakseen Antila siirsi kivijalkaliikkeen Ilmajoen Ahonkylän kauppakeskukseen pari vuotta sitten. Siellä päivän asiakasmäärä oli laskettavissa kahden käden sormilla.
Antila luopui liiketilasta tämän vuoden alussa, sillä yritys teki edelleen tappiota koko ajan. Antila pystyi maksamaan itselleen palkkaa vain 5 000 euroa vuodessa.
– Ei yritys eikä yrittäjä pysy hengissä pelkällä pyhällä hengellä. Ideaparkin aikana syntyneet velat toivat lisähaasteita. Lomautukset eivät auttaneet ja jouduin irtisanomaan viimeisen työntekijäni. Ahonkylän kivijalkamyymälä oli pakko sulkea. Se oli vaikea päätös. Menetin henkilökohtaiset kontaktit asiakkaisiin.
Verkkokauppa kotiin
Verkkokaupan tukikohtana on Antiloiden omakotitalon autotalli Kurikan Riuhdankalliolla. Senkin pitämisessä on haasteita. Perheen tulot ovat epäsäännöllisiä, sillä Piia Antilan puoliso on rakennusalan yrittäjä. Maailmantilanteet ovat vähentäneet hänenkin töitään.
– Viime vuonna miehellä oli onneksi hyvin töitä. Sen ansiosta perhe on pysynyt pinnalla, Antila kertoo,
Ennen virtaalikahvi-ideaa Antila oli yhteydessä pankkiin ja oli kysyi, voisiko omakotitalon lainanmaksun laittaa vuodeksi tauolle. Hän ajatteli sen onnistuvan, sillä lainaa oli 12 vuotta maksettu suunnitelman mukaan.
– Vastaus oli, että laittakaa talo myyntiin. Ei taida pankeillakaan nykyään olla suurta luottoa yrityksiin. Onkohan yksityisasiakkaiden tilanne yhtä karu? Jos jää työttömäksi, pelotellaanko heti lainan irtisanomisella? Tuntuu uskomattomalta, ettei anneta aikaa laittaa asioita kuntoon.
Virtuaalikahveista kuultuaan moni yrittäjä kirjoitti viestejä ja kertoi omasta ahdingostaan. Niistä ei tietenkään ollut mukava kuulla, mutta jotenkin kollegoiden tilanne lohdutti Antilaa.
– Monella firmalla on alasta riippumatta samoja ongelmia. Kyse ei siis ollut siitä, että olisin itse tehnyt koko ajan jotakin väärin. Nykyinen taloustilanne ja ostokäyttäytymisen muutokset eivät vain riitä kattamaan kivijalkaliikkeen kuluja.
Antila uskoo, että jokainen menestynytkin yrittäjä on välillä ollut vaarassa pudota suonsilmään.
– Jos vaipuu murheisiin ja epätoivoon, on vaikea nousta suosta. Yritän kaikesta huolimatta pitää mielen positiivisena ja unelmat elossa.
Luovuttaminen
on vaikeaa
Zicosin historia on alkuvuosia lukuun ottamatta ollut selviytymistaistelua. Yrityksen eteen on vuodatettu niin hikeä kuin kyyneleitäkin. On pakko kysyä, miksi Antila hakkaa vuodesta toiseen päätään seinään?
– Zicos on rakas lapseni. En halua luovuttaa enkä luopua. Kun tekee unelmahommaa, ei työtä ole helppo jättää. Lisäksi haluan saada velat maksuun.
Virtuaalikahvien ansiosta maksujärjestelyn ensimmäinen erä saatiin maksettua. Miten laskuista selvitään tulevaisuudessa?
– En tiedä. Pitäisi uudistua koko ajan, mutta ei ole varaa ostaa tavaraa myyntiin. Joudun tilaamaan pieniä eriä ja se pienentää katetta. Kehitettävää tietenkin olisi, mutta ilman tuloja se ei onnistu. Pitäisi löytää viisasten kivi, joka kertoisi mitä tällaisessa maailmantilanteessa halutaan ostaa.
Lisätuloja Antila saa pakkaamalla toisen yrityksen tuotteita alihankintana. Oman yrityksen kohtalo pyörii mielessä etenkin öisin, jolloin huolet ja murheet ovat karkottaneet nukkumatin.
– Lopullisten päätösten tekemistä vaikeuttaa se, että kukaan ei osaa sanoa kuinka kauan huono taloustilanne jatkuu. Yritän pitää firman hengissä ja toivon pääseväni luomaan uutta. Ideat eivät tästä päästä lopu.
Yrityselämässä kaikki on kiinni rahasta. Antila ajattelee kuitenkin, etteivät eurot takaa onnellisuutta.
– Pahimmillaan talo menee alta, mutta elämä ei loppuisi siihen. Olen saanut elää terveenä. Pelkästään näistä asioista voi olla todella onnellinen.
