Tekoäly on muuttanut yhteiskuntaamme nopeammin kuin moni olisi osannut ennustaa. Sen vaikutus ulottuu kaikkialle ja myös terveyspalveluihin, jossa se voi olla aito ratkaisu tai uusi haaste.
Mutta voiko tekoäly pelastaa kroonisesti alijäämäisten hyvinvointialueiden talouden? Mikä käytännössä estää tekoälyn laajempaa vastuullista ja tuloksekasta hyödyntämistä julkisen terveydenhuollon kroonisessa resurssipulassa?
Tekoäly tarjoaa terveydenhuollolle jo nyt monia mahdollisuuksia, jotka muutama vuosikymmen sitten kuulostivat science fictionilta. Se voi tunnistaa sairauksia varhaisessa vaiheessa, parantaa diagnostiikkaa ja helpottaa potilasasiakirjojen kirjaamista. Näin se vapauttaa aikaa hallinnosta kliiniseen työhön eli lääkärin ja potilaan kohtaamiseen, mikä parantaa hoidon laatua. Tekoäly voi jo tutkitusti tunnistaa esimerkiksi ihosyövän tai glaukooman tarkemmin kuin alan erikoislääkäri.
Tekoälyn hyödyntäminen terveydenhuollossa ei ole riskitöntä. Generatiiviset tekoälyjärjestelmät, jotka pystyvät tuottamaan sujuvaa tekstiä, saattavat myös ”hallusinoida” eli keksiä tietoja ”omasta päästään”. Tämä on erityisen ongelmallista, kun tekoälyä käytetään potilasasiakirjojen tuottamiseen tai sairauksien diagnosoinnissa. Onkin tärkeää, että tekoäly ei ole pelkästään teknologisesti kehittynyt, vaan myös vastuullisesti kehitetty ja eettisesti hallittu.
Vaikka Suomessa todistetusti panostetaan kansanterveyteen huomattavia määriä rahaa, terveyspalveluiden käytännön tasolla kamppaillaan hyvin rajallisten resurssien kanssa. Tämä johtaa terveydenhuollossa piilopriorisointiin ja terveystalouspoliittisiin linjauksiin, joita voidaan perusoikeuksien ja yhteiskuntavastuun näkökulmasta arvioida erityisesti asiakkaana olevien potilaiden eli sairaiden kansalaisten kannalta kriittisesti.
Hyvinvointialueiden talous on kroonisesti alijäämäinen, ja paineet uusien ratkaisujen löytämiseksi ovat kovat. Samanaikaisesti tekoäly on tuomassa terveyspalveluiden kehittämiseen lähes rajattomia mahdollisuuksia, joiden avulla terveydenhuollon tuloksellisuutta voitaisiin parantaa lyhentäen hoitojonojen pituutta ja tehostaen resurssien käyttöä.
Yksi isoimpia kysymyksiä onkin, milloin ja millä eettisillä ehdoilla hoitojonot tulevat puretuiksi ja kansakunta terveemmäksi, jos teknologisen kehityksen sallitaan toimia terveyspalveluiden tehokkuuden ja hyvinvoinnin kasvun ajurina.
Tekoäly voi tuoda merkittäviä säästöjä ja parantaa terveyspalveluiden tehokkuutta ja laatua, mutta se vaatii vastuullista kehitystä, riittävää sääntelyä ja proaktiivista toimintaa. Hyvinvointialueiden talouden pelastus ei ole yksin tekoälyn käsissä, mutta voi olla tärkeä osa ratkaisua. Onnistuakseen se edellyttää kaikkien keskeisten toimijoiden yhteistyötä, vastuullisuutta ja halua hyödyntää tekoälyä yhteiseksi hyväksi.
Magnus Tuomaala
terveysjuristi, OTM
Turku