Timo Airaksisen kolumnissa 22.11. oli asiaa Japanin myyjien palvelusta. Kumarruskin niin syvä, että on vaarana pään kolahtaminen tiskiin. Siellä asiakas on kuningas.
Suomessa asiaa on vitsailtu sketsien muodossa ja meillä on ollut hauskaa. Itse olen saanut kaupallista koulutusta ja monenlaista asiakaspalvelua itsekin tehneenä, ei yliampuva palvelu ole minusta naurun asia.
Toivottavasti koulut vieläkin takovat oppilaiden päähän miten asiakas kohdataan. Siinähän ensivaikutelma tärkein asia, jos se pettää saattaa asiat hoitua huonosti.
Autokaupassa renkaiden potkijoita katsotaan nenänvartta pitkin. Huomioon ottamalla asiakas voi myöhemmin tulla hyviäkin kauppoja. On sattunut useamman kerran varaosakaupoilla, että myyjä on häipynyt jonnekin tai röyhkeämpää asiakasta palvellaan ensin.
Vaatekaupassa ei mielellään sekoita vaivalla tehtyjä vaatepinkkoja. Kun myyjä tulee kaunis hymy huulilla kysymään mitä saisi olla, saattaa jotain tarttua mukaan.
Päivää voisi ainakin sanoa ja huomioida asiakas. Jos joku kauppaan vaivautuu, ei häntä pidä ylenkatsoa.
Kävin yhtenä torstaina mukavalla parturilla. Nuori nainen leikkasi tukkani hyvin ja jutteli mukavia. Siinä olisi istunut pidempäänkin.
Jatkoin siitä huoltoasemalle tankkaamaan autoni itsepalveluna. Oli puoli tuntia ylimääräistä aikaa ja ajattelin käydä syömässä. Paikassa on seisova pöytä ja saa syödä niin paljon kuin maha vetää, kun ensin käy kassalla.
Saavuttuani kassalle lasin takana oleva rouva huuteli jotain lautasia järjestävälle henkilölle. Sitten hänellä oli asiaa kahvia hakevalle aterioitsijalle ja sitten tarinoi pois lähtevän ruokailijan kanssa. Reilun minuutin jälkeen hän suostui ystävällisesti mulkaisemaan minuun päin sen näköisenä, että mitähän tuokin tuossa seisoo eikä puhu mitään. Sanoi sitten:” Lounas”. Hän työnsi maksupäätteen nenän eteen ja se oli siinä.
Jos olisin ollut pahalla päällä, niin olisin pyörähtänyt kannoillani. Olisi siinä ohikulkeva hämäläinen ollut ihmeissään mistä mitäkin voi ottaa. Minusta rahaa tuova asiakas on sillä hetkellä tärkein. Jopa tärkeämpi kuin firman pomo, joka saatta olla jonossa seuraavana. Hän kyllä maksaa palkan, mutta jos rahaa ei tule kassaan niin mistä sitten palkka maksetaan. Toki siellä oli lappuja mitä on tarjolla ja miten astiat tulee palauttaa.
Ruokana oli erinomaista hernekeittoa ja makkarakeittoa. Tuli ihan vanhat ajat mieleen. Tosin pannari oli kaksi milliä paksua, kuivaa ja tulitikkuaskin mitta kanttiinsa.
Kaikkien, jotka ovat vuorovaikutuksessa asiakkaisiin, olisi hyvä kiinnittää huomiota kohteliaisuuteen. Rokotuksissa käydessäni olen kohdannut hyvin ystävällistä kohtelua. Silloin ei pistoskaan tunnu missään.
Kun olen noussut aamulla väärällä jalalla ja kohtaan asiakaspalvelussa vatsahaavaa potevan ihmisen, niin siitä ei yleensä hyvää seuraa. Toinen kun on ystävällinen, ei siinä itse kehtaa näyttää myrtynyttä naamaa.
Neuvoksi voisin antaa johtohenkilöille, että kiinnittäisivät asiaan huomiota. Vaikka on ollut kymmeniä vuosia palvelutehtävissä, voivat nämä perusasiat jäädä taka-alalle. Palaveri, kuinka asiakasta palvellaan, kerran vuodessa ei toivottavasti ole liikaa vaadittu.
J H Mantere
Seinäjoki