Alexander Payne ilahtuu kuullessaan, että hänen ohjaamansa Sideways oli Suomessa suhteessa erityisen suuri menestys.
Sidewaysissa (2004) Paul Giamatti näytteli viinejä harrastavaa opettajaa, josta elämän epäonnistumiset ovat tehneet äksyn. Draama vetosi niin yleisöön kuin kriitikoihin, jotka vertasivat sitä tuoreeltaan nimenomaan 1970-luvun amerikkalaisiin klassikoihin.
– Odotin todella, että pääsisin taas tekemään Paulin kanssa, Payne kertoo etäyhteydellä Los Angelesin -kotinsa pihalta.
– Me olemme samalla aaltopituudella.
Nyt se toteutui. Vuoden 1970 jouluun sijoittuvassa The Holdoversissa Giamatti esittää taas opettajahahmoa, nyt sisäoppilaitoksessa, jonka tiluksille tarina lähes kokonaan sijoittuu. Ei niin pidetty lehtori jää joululomaksi koululle muutaman oppilaansa kanssa. Aikuisuuden kynnyksellä olevat pojat hengaisivat mieluummin missä tahansa muualla, eikä lehtorikaan pääse nauttimaan erakkoudesta.
– Kun Paul oli lukenut käsikirjoituksen, pyysin heti anteeksi, että hahmo muistuttaa Sidewaysin Milesiä. Paul ei ollut pahoillaan vaan sanoi, että haluaa luoda tästä hahmosta kusipäisemmän, Payne kertoo.
Ohjaaja arvioi, että juuri tämä tyyppi oli Giamattille tuttu tosielämästä.
– Paulilla oli tällaisia opettajia, kun hän kävi sisäoppilaitokset ja yliopistoa Uuden Englannin eliittikouluissa, Payne toteaa.
– Hänen isänsä oli Yalen professori. Koko suku on opettajia. Paul halusi päästä näyttelemään, miten sadistinen opettajayrmy pehmenee.
Taustalla Vietnam
The Holdoversissa hyvin erilaiset ihmiset löytävät yhteyden poikkeusolosuhteissa ja muodostuu eräänlainen korvikeperhe. Se on melankolinen tarina, jossa suurin uhka ei ole yksinäisyys.
– Tästä piti tulla epookkielokuva, koska tarinakehys edellytti poikakoulua, eikä yhden sukupuolen sisäoppilaitoksia enää ole, Payne sanoo.
– Tarinan sijoittaminen vuoteen 1970 taas mahdollisti juuri tämän sosiopoliittisen kehyksen.
Vietnamin sota on käynnissä. Sinne joutuminen on todellinen pelko, vaikka Bartonin eliittikoulun pojilla riski ei ole suuri.
Heidän sijaansa Vietnamiin on lähtenyt toisia. Kuten mustan kahvilanhoitajan (Da'Vine Joy Randolph) poika, joka kuoli sodassa päästyään ensin poikkeuksellisesti Bartoniin. Randolph on saanut roolistaan jo useita sivuosapalkintoja.
Giamattin esittämä antiikin kulttuurin lehtori tutustuu etenkin yhteen oppilaistaan ja he tekevät kielletyn matkan Bostoniin. Yhteys esikuviin on selvä, kun Payne on haastatteluissaan maininnutkin inspiraation lähteikseen 1960- ja 1970-luvun vaihteen elokuvat Saattokeikka, Miehuuskoe sekä Harold ja Maude. Niissäkin eripariset ihmiset tutustuivat toisiinsa suurten yhteiskunnallisten murrosten resonoidessa taustalla.
Aikakausi näkyy
The Holdovers esittää 1970-luvun elokuvaa alkutekstien kirjasintyypistä lähtien. Kuvaan on tarkoituksella tehty vanhan filmikopion tyypillisiä kulumia, naarmuja ja haalistumaa.
Keinot ovat tarantinomaisia ja leikkisiä, vaikka alkamassa on surumielinen draamakomedia. Näyttäytyikö alleviivaava yhteyden luominen tietyn aikakauden elokuviin tyylillisenä riskinä?
– Luojan tähden, ottiko elokuvantekijä riskin, Payne nauraa.
– Elokuvissa kaikki yksityiskohdat voisivat olla huonoja, elleivät ne onnistuisi. Ohjaajan ykköstehtävä on nähdä, missä raja menee.
Niin tarinassa kuin näyttelijän työssä tavoitellaan onnistumista kapealla saralla, vilpittömyyden ja koskettavuuden löytymistä ilman, että mennään yli, Payne pohtii.
Palataan Sidewaysiin.
Paynella on kokemusta Pohjoismaista, sillä Downsizingia (2017) kuvattiin Norjassa. Olisiko ohjaajalla näkemystä, miksi Sideways puri kylmässä pohjoismaassa niin hyvin?
– Johtuisiko juomisesta, Payne sanoo ja nauraa.
– En ole ajatellut, miksi se kolahtaisi erityisesti teillä päin, mutta tuo kävisi järkeen, eikö?
Oscar-elokuvien tekijä
Alexander Payne oli Sidewaysin aikaan jo Oscar-tason osaaja. Hän sai käsikirjoitusehdokkuuden komediasta Vaalit (1999), ja Jack Nicholson sekä Kathy Bates olivat ehdolla About Schmidtista (2002).
Sidewaysista tuli paitsi menestys, myös parhaan elokuvan ja ohjauksen Oscar-ehdokas. Paul Giamatti jäi rannalle, mutta Virginia Madsen ja Thomas Haden Church saivat sivuosaehdokkuudet. Oscar-voittokin tuli, Paynelle ja Jim Taylorille sovitetusta käsikirjoituksesta.
Paynen myöhempiä elokuvia ovat hänen uransa suurin kaupallinen menestys The Descendants (2011), jonka pääosan näytteli George Clooney, sekä Nebraska (2013). Kumpikin niistä sai parhaan elokuvan, ohjauksen, käsikirjoituksen ja pääosan Oscar-ehdokkuudet.
The Holdoversista on povattu Paul Giamattille hänen uransa ensimmäistä pääosan Oscar-ehdokkuutta.