Suomi kruunattiin jälleen maailman onnellisimmaksi maaksi. Yhdeksättä kertaa peräkkäin. Taas rinta röyhistyi hetkeksi. Sitten seurasi tuttu epäilys: onkohan tässä nyt kaikki kohdallaan?
On kai. Ainakin tilastojen mukaan.
Jäädään odottamaan 10. perättäistä voittoa. Sillä välin voi pohtia, mitä onnellisuus on omassa arjessa ja työssä.
LähiTapiola teetti vastikään kyselyn, jossa yli tuhat suomalaista kertoi, miten työ vaikuttaa heidän onnellisuuteensa. Tulos on kiinnostava.
Kolmannes kokee työn lisäävän arjen onnellisuutta. Vain viidennes sanoo sen heikentävän sitä.
Enemmistö meistä siis viihtyy töissä. Siinä on yksi vastaus siihen, miksi Suomi patsastelee onnellisuustilastojen huipulla.
Mielenkiintoista on kuitenkin se, mikä ratkaisee, eikä se ole palkka.
Palkka kyllä mainitaan, muttei listan kärjessä. Tärkeimpiä ovat työn sisältö ja työyhteisö.
Kenen kanssa töitä tehdään ja mitä tehdään – se on se, mikä vie tai tuo meille onnea.
Tulos on sekä lohdullinen että haastava. Lohdullinen siksi, että merkityksellisyys ja hyvä porukka eivät maksa – haastava siksi, että niihin ei voi vaikuttaa pelkällä palkankorotuksella. Työyhteisön vaaliminen on taitolaji.
Valitettavasti johtaminen loistaa kyselyssä siellä varjopuolella. Silloin kun suomalainen kokee työnsä onnellisuutta heikentäväksi, mainitaan johto lähes aina syypääksi.
Hyvä johtaminen on näkymätöntä. Huono johtaminen sen sijaan ottaa äkkiä silmään ja sydämeen.
Erityisesti nuoret aikuiset arvostavat hyvää lähijohtamista ja merkityksellistä työtä enemmän kuin palkkaa. Ellei niitä löydy tai ne alkavat heiketä, nuori nostaa kytkintä helposti.
Tämä on tärkeä viesti, joka pitää kuulla myös Seinäjoella. Kaupunki kaipaa lisää asukkaita ja täkäläiset yritykset työntekijöitä.
Käynnissä ei ole vain palkkakilpailu. Nyt kilpaillaan myös siitä, minkälainen olo töissä on. Fiilis ja pössis pitää olla kohdillaan, jos työnantaja tahtoo olla houkutteleva.
Erityinen piirre kyselyssä on yrittäjien ja ylempien toimihenkilöiden muita vahvempi onnellisuuden kokemus työstä. Syynä lienee laaja autonomia – tunne siitä, että saa vaikuttaa omaan tekemiseensä.
Etelä-Pohjanmaa on perinteisesti yrittäjähenkistä seutua. Täällä moni tietää, mitä oman työn omistajuus merkitsee.
World Happiness Report puolestaan muistuttaa, ettei Suomi ole ykkönen missään yksittäisessä onnellisuuden osatekijässä. Anteliaisuudessakin olemme vasta hävettävällä sijalla 85. Silti kokonaisuus toimii.
Suomen voittoon vienyt yleisarvosana on 8–. Täällä vahvuuksia ovat turvallisuus, luottamus ja toimivat rakenteet – sekä työpaikat, joissa suurin osa löytää merkityksen.
Työpaikan arjessa jokainen voi tehdä oman viihtyvyyden eteen paljon. Lopusta huolehtii toivottavasti fiksu pomo.