Pöly oli tuskin laskeutunut kilpailukykysopimuksen päälle, kun maamme talouseliitti jo kokoontui SuomiAreenaan keskustelemaan suomalaisesta työstä. Useampi etujärjestö ja puolue käyttivät tilaisuutta hyväkseen tehdäkseen työelämään liittyviä avauksia. Valitettavasti suurin osa niistä jatkaa kilpailukykysopimuksen viitoittamalla, palkansaajien näkökulmasta varsin synkällä linjalla.
Suomen yrittäjät ehdottivat, että työehtosopimusten yleissitovuus on rajattava vain vähimmäispalkkaan tai poistettava kokonaan. Kokoomus julkaisi puolestaan toimenpiteitä työn ja yrittäjyyden edistämiseksi, joista yksi oli lakisääteisten sunnuntailisien poistaminen. Kokoomuksen idea on, että sunnuntailisien maksamisesta sovittaisiin jatkossa paikallisesti tai työehtosopimusneuvotteluiden yhteydessä.
Jos sunnuntailisät poistetaan laista, vaikuttaa se ensin heti kaikkiin niihin työntekijöihin, jotka eivät ole minkään työehtosopimuksen piirissä. Vuonna 2014 kuului 89,3 prosenttia palkansaajista työehtosopimusten piiriin. Muille vain laki takaa vähimmäistyöehdot.
Tämän lisäksi sunnuntailisien poistaminen laista lisäisi painetta poistoihin tai heikennyksiin myös työehtosopimusneuvotteluiden yhteydessä. Silloin alakohtaiset erot kasvaisivat, ja matalapalkkaiset palvelualan tai julkisen sektorin työntekijät olisivat heikommassa neuvotteluasemassa kuin esimerkiksi vientialojen liitot.
Vaikka Petteri Orpo jo on joutunut julkisuudessa korjaamaan, että kokoomus ei halua poistaa sunnuntailisiä poliiseilta ja sairaanhoitajilta, vaikuttaisi tämä palkanleikkaus myös sairaanhoitajien, lähihoitajien ja poliisien ansioihin mikäli se siirtyisi työehtosopimuksiin ajan myötä. Matalapalkkaisilta palvelualojen työntekijöiltä kokoomus sen sijaan on valmis suoraan leikkaamaan, kuten kaikilta työehtosopimusten ulkopuolella olevilta.
Suurin osa yhteiskunnasta toimii edelleen maanantaista perjantaihin -rytmillä. Perheellisille työntekijöille sunnuntailisät ovat korvaus siitä vapaa-ajasta, jota he eivät pääse viettämään perheensä ja lastensa kanssa näiden ollessa vapaalla. Vuorotyötä tekeville se on myös korvaus vuorotyön tekemisestä aiheutuvasta henkisestä ja fyysisestä rasituksesta.
Yleissitovuus takaa sen, että niillä aloilla, joissa suurin osa työnantajista on työehtosopimuksen osapuolia, myös järjestäytymättömät työnantajat joutuvat noudattamaan näiden sopimusten asettamia vähimmäistyöehtoja. Se takaa reilun kilpailuasetelman eri yritysten välillä, kun mikään firma ei voi lähteä luomaan "kilpailuetua" itselleen painamalla alas palkkoja tai heikentämällä työehtoja.
On korkea aika suunnanmuutokselle suomalaisessa työelämäkeskustelussa. Palkanalennukset vain heikentävät suomalaisten ostovoimaa entisestään. Sen sijaan Suomessa pitää panostaa työelämän laadun kehittämiseen, työssä jaksamisen parantamiseen ja sellaisten työelämäjoustojen käyttöönottoon, jotka hyödyttävät niin työntekijää kuin -antajaa. Nollatuntisopimusten kaltaisia epäkohtia on korjattava.
Paikallista sopimista on mahdollista edistää työehtosopimusjärjestelmän puitteissa, jonka lisäksi maahan tarvitaan niin parempaa johtamista kuin parempaa myyntiosaamistakin.
Li Andersson
Kirjoittaja on kansanedustaja ja vasemmistoliiton puheenjohtaja.