Viime viikot ovat tuoneet hyvin esille, että työntekijöiden oikeudet tarvitsevat edelleen puolustajansa.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Aki Kangasharju totesi, että palkalla ei tarvitse tulla toimeen, vaan liian pieniä palkkoja voidaan täydentää sosiaaliturvalla. Kokoomuksen riveistä on puolustettu tätä ajatusta, vaikka samaan aikaan kokoomus esittää vaihtoehtobudjetissaan valtavia leikkauksia nimenomaan sosiaaliturvaan.
Kokoomuksen leikkausten myötä vaikeassa asemassa olevien toimeentulo heikkenisi yli sadalla eurolla samaan aikaan, kun hinnat nousevat. Tässä on iso ristiriita, joka herättää huolta.
Vaikuttaa siltä, että ensi kevään eduskuntavaaleissa ratkaistaan, palataanko kiky-sopimuksen kaltaisiin palkkaleikkauksiin ja työehtojen heikennyksiin.
Jos oikeiston viesti suomalaisille on, että kaikki kynnelle kykenevät pitää saada mukaan työelämään, mutta palkan ei tarvitse riittää elämiseen, on pakko kysyä, unohtaako puolue kokonaan tavallisen ihmisen? Vai haluaako puolue Suomeenkin työmarkkinat, jossa ihmiset joutuvat tekemään useita töitä yhtä aikaa pystyäkseen elättämään itsensä?
Myös SDP tavoittelee 80 prosentin työllisyysastetta seuraavan hallituskauden aikana. SDP kuitenkin lähtee lisäksi siitä, että palkalla pitää myös tulla toimeen.
Inflaation vallitessa tämä edellyttää palkankorotuksia, jotka turvaavat ostovoimaa, mutta myös tuottavuuden kasvua investointien kautta.
Meidän ei pidä lähteä kilpailemaan halpatyövoimalla, vaan tutkimukseen, koulutukseen ja osaamiseen panostaminen on paras keino varmistaa, että Suomi ja suomalaiset pärjäävät jatkossakin ja työstä voidaan maksaa palkka, jolla tulee toimeen.
Suomen pitkän ajan ongelma on heikko tuottavuuden kasvu. Tuottavuus kasvaa investoinneilla uuteen teknologiaan, tutkimukseen sekä ihmisiin. Siksi olemme lisänneet pysyviä valtion menoja koulutukseen ja tutkimukseen.
Osaavat ja hyvinvoivat työntekijät ovat myös tuottavia. Jatkuva pelko heikennyksistä heikentää sitoutumista ja työmotivaatiota.
Kun tuottavuus nousee, myös mahdollisuus parempiin palkkoihin tai lyhyempään työaikaan paranee.
Työntekijöillä on oltava myös riittävä turva riittävän palkan vaatimiseen. Tämä vaatii työntekijöiden neuvotteluvoiman parantamista.
Esimerkiksi luottamusmiehen aseman turvaaminen lainsäädännössä, työehtosopimusten yleissitovuuden vahvistaminen, järjestöjen itsenäinen kanneoikeus ja alipalkkauksen kriminalisointi ovat keinoja varmistaa, että työntekijöiden neuvotteluasema säilyy reiluna ja vahvistuu jatkossakin.
Neuvottelujen ollessa tasapuoliset, voidaan kehittää myös paikallista sopimista. Sitä tapahtuu jo nykyisellään todella paljon.
Paikallisia sopimuksia on tehtävä työntekijöiden valitseman edustajan kanssa ja niin, että työntekijöillä on mahdollisuus saada tukea neuvottelujen käymiseen.
Huonoin mahdollinen vaihtoehto on paikallisen sopimisen laatiminen niin, että työehtosopimuksista voidaan poiketa yksittäisen työntekijän kanssa sopien.
Tällöin edessä on halpatyömarkkinat ja työehtojen murentuminen sekä palkan täydentäminen yhä laajemmin sosiaaliturvalla.
Minimiehdot ovat heikomman neuvotteluosapuolen turva ja siitä on tärkeää pitää kiinni.
Matias Mäkynen
SDP:n kansanedustaja Vaasasta