Kolumni

Paljon katoaa ja unoh­tuu, mutta tulvia tuskin saadaan koskaan kuriin ja nuh­tee­seen

Ajan riento on ripeä, ja historian roskatynnyreissä riittää loputtomasti tilaa.

Silti jotain aina säilyy, vuosikymmenistä ja kaiketi vuosisadoista toiseen.

Tulvat ovat taas kerran olleet puheenaiheena. Itsekin olen tuiki tarkasti tiedottanut, kuinka kello tikittää tunti kerrallaan ja kuinka Kuortaneenjärven pinta hiipii sentti sentiltä yhä vain uhkaavampiin korkeuksiin.

Varma muistikuva omasta työhistoriastani on, että vastaavalla tavalla tiedusteltiin 1980-luvulla – soitolla lankapuhelimella – keväisinä aamuina, päivinä ja iltoina tiedot, mitä Munakan mittausaseman vedenkorkeusmittari kulloinkin todisti tulvaveden nousu- tai laskutahdista.

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa I-P Digi 1. kk vain 9,90 €

Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa Näköislehdet ja arkisto Galleriat, videot ja live-lähetykset Podcastit, pelit ja koulutukset Päivittäiset uutiset sähköpostiisi Tilaajaedut