Turkin vallankaappausyrityksen jälkisiivous on vienyt presidentti Recep Tayyip Erdoğanin lähes sotajalalle EU:n ja Yhdysvaltojen kanssa. Erdoğan ei suvaitse moitteita tekemistään kymmenien tuhansien ihmisten pidätyksistä tai diktatoorisista puhdistusotteistaan.
Ilman ensimmäistäkään diplomaattista koukeroa Erdoğan vaatii EU:ta ja länttä pitämään huolta omista asioistaan.
Journalistien pidätyksiä on turha arvostella, kun samanaikaisesti Saksa kieltäytyy lähettämästä Turkin presidentin videopuhetta presidenttiä tukevan mielenosoituksen osallistujille.
Saksan päätös on Erdoğanin edustajan mukaan sanan- ja kokoontumisvapauden loukkaus. EU:n mahtimaa syyllistyy näin tulkiten samoihin perustuslain rikkeisiin kuin Turkki.
Turkilla on EU:n suhteiden hoidossa poikkeuksellisen vahvana kiristyskeinona maaliskuussa solmittu pakolaissopimus. Se on tyrehdyttänyt laittoman maahantulon Turkista Kreikkaan. Eurooppa on saanut hengähdysaikaa pakolaisongelman järjestämiseksi.
Sopimuksen mukaan Turkki on suostunut ottamaan vastaan Kreikan saarille tulevia laittomia syyrialaispakolaisia.
Vastaavasti EU on luvannut ottaa saman määrän Turkin pakolaisleireillä olevia syyrialaisia ja sijoittaa heitä EU-maihin.
Turkin yksi tärkeimmistä tavoitteista on ollut viisumivapaus EU-maihin. Sen piti tulla voimaan heinäkuussa.
Komission asettamia ehtoja viisumivapaudelle olivat jo ennen vallankaappausyritystä Turkin luopuminen kurdivähemmistöjä ja toimittajia kurittaneista terrorismilaeista.
Tällä hetkellä maan hallinto ja sisäinen tilanne ovat kaukana oikeusvaltiosta ja demokratiasta. Viisumineuvottelut ovat jäissä.
Saksalaislehdelle antamassaan haastattelussa Turkin ulkoministeri uhosi Turkin hylkäävän pakolaissopimuksen, ellei viisumivapaus toteudu (Verkkouutiset 1.8.).
Uhkausta on osattu odottaa. Erdoğanin otteet kotimaassaan osoittavat, että hän ei kaihda mitään keinoja valtansa lisäämiseksi. EU:n hän saa nöyräksi pakolaisvirran ruuvauksella.
Pakolaissopimuksen rikkoutuminen toisi Eurooppaan aiempaa suuremman kaaoksen.
EU-maat ovat selviytyneet vuoden takaisesta pakolaisvyörystä vain vaivoin. Toimintasuunnitelmat uutta kansanvaellusta varten eivät ole EU:ssa eivätkä jäsenmaissa vielä kunnolla toteuttamisvaiheessa.
Turkin nykytilanteessa viisumivapaus tai pakolaissopimuksen purku ovat Euroopalle yhtä tuhoisia. Jos vaihtoehdot jäävät tähän, EU pääsee valitsemaan vain ruton ja koleran väliltä.
Diplomatian keinot voivat tuntua leluilta väkivaltaisten vallankaappausten, pidätysten, uhkausten ja terrori-iskujen maailmassa, mutta onko muutakaan konstia olemassa?
EU ei ole puolustusliitto, mutta sen ei saisi myöskään olla kädettömänä sivustaseuraajana Turkin komennoille. Ellei EU nyt mahda uhkauksille mitään, kritiikki sitä vastaan kasvaa.