Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Pakko pitää Is­lan­nis­ta

Maanantai-iltana nähtiin yksi EM-kisahistorian suurimmista hetkistä, kun Islanti jatkoi tappiotonta turnaustaan, ja pudotti Englannin kisoista.

Tässä vaiheessa varmasti puoli Suomea tietää sen, että Islannissa asuu Tampereen verran väkeä, heistä (lähteistä riippuen) 10–15 prosenttia on saapunut Ranskaan, maalivahti Haldórsson on ohjannut Islannin Euroviisujen vuoden 2012 musiikkivideon, ja Islannin legendaksi noussut selostaja Gudmundur Benediktsson sai kisojen aikana potkut päätyöstään – Islantilaisen jakapalloseuran valmentajana.

Miksi ei Suomi? Kysymys, joka usein heitetään ilmoille Islannin menestyksen myötä, on se, että miksi Suomi ei ole kisoissa, mutta Islanti on.

Saarimaa on kisoissa monenkin syyn takia. Tuulettaja kysyi Norjassa pelanneelta tuttavaltaan sisäpiirin tietoa islantilaisista.

He ovat kuulemma kuin metsureita mennessään kentälle. Tekevät alusta loppuun asti lujasti töitä, eivät purnaa, ovat aina tekemässä kaiken joukkue etusijalla, ovat terveellä tavalla ylpeitä, ja pitävät itsestään huolta.

Sitä on nähty Islannilta kisoissakin. Loppuun asti taistelevaa pelaamista, uhrautumista, ei tuomareille kitisemistä tai filmaamista, ja lopputulos on nähtävillä.

Futis ykköslaji. Islannissa on myös panostettu olosuhteisiin ja valmennukseen.

Maassa ei ole hirvittävän paljon pelaajia, mutta siellä ei ole satoja lajeja kilpailemassa pelaajamassasta. Jalkapallo saa parhaat.

Ammattitaitoisia valmentajia on Islannissa todella paljon, mikä edesauttaa pelaajien kehitystä ja oppimista.

Keinonurmikenttiä on levitetty pienempiinkin kolkkiin, eikä niitä suljeta aidoilla iltaisin. Päinvastoin. Lapset ja nuoret saavat käyttää kenttiä aina, kun vapaita aikoja on.

Lisää yllätyksiä? Islannin pelaajat ovat myös Euroopan ainakin keskisuurissa seuroissa pelaamassa. Ei avainrooleissa, mutta hyvässä valmennuksessa ja opissa.

Nuoret uskaltavat lähteä ajoissa hakemaan oppia ulkomaille, eikä kotiinpaluuta pidetä epäonnistumisena.

Vielä kun Islannin valmennusjohto saa joukkueen pelaamaan täysin suunnitellun taktiikan mukaan, saattavat yllätykset jatkua. Oliko Islannin voitto Englannista Ranskan onni vai surma?

Kiekkomaa Suomi. Vaikka kesä on parhaimmillaan, jääkiekossakin on tapahtunut paljon.

Vuotuinen varaustilaisuus pidettiin, ja Suomessa odotettiin kieli pitkällä, minne päätyvät superlupaukset Patrik Laine, Jesse Puljujärvi ja Olli Juolevi.

Laine meni odotetusti kakkosena Winnipegiin, mutta Columbuksen GM Jarmo Kekäläinen ohitti kolmosvarauksella Puljujärven, ja kuin vahingossa Edmonton sai varata Kärppä-laiturin.

Edmonton oli jo ennen varausta täynnä hyökkäystalenttia, mutta ei voinut vastustaa Puljujärven varaamista, vaikka kokoonpanossa oli isoja puolustusvajeita.

Pienenä yllätyksenä voi pitää Olli Juolevin varausta Vancouveriin jo viitosvuorolla. Henrik Borgström täydensi suomalaisten ykköskierroksen, kun Florida varasi HIFK-hyökkääjän vuorolla 23.

Suomalaisia varattiin lopulta 15, joista kolme viiden joukossa. Ruotsi pesi määrässä kuitenkin suomalaiset, sillä sinikeltaisia huudettiin 25.