Venäjällä järjestettävässä jalkapallon MM-lopputurnauksessa nähdään ensi kesänä ensimmäistä kertaa jopa kolme Pohjoismaata: Ruotsi, Tanska ja Islanti. Suomi on nyt ainoa Pohjoismaa, joka ei ole koskaan näihin karkeloihin selvinnyt.
Luvassa on silti mallikkaat kisat, kun viikinkien jälkeläiset lähtevät laajalla rintamalla haastamaan ennakkosuosikkeja.
Penkkiurheilijana olen aina ollut taipuvainen kallistumaan ennakkoon heikomman puolelle. On aina upeaa, kun Daavid nöyryyttää Goljatia, vaikka sitten kilpikonnapuolustuksella ja ripauksella onnea, kuten Ruotsi teki Italialle menneellä viikolla Milanossa.
Monet ovat kuitenkin sitä mieltä, että San Siron illassa tapahtui verinen vääryys: Italian kuuluisi olla lopputurnauksessa. Suosituille jalkapallosivustoille kirjoittavat kolumnistit päivittelevät sitä, että nelikertaisen maailmanmestarin puuttuminen uhkaa latistaa koko MM-lopputurnauksen.
Eikä kyse ole pelkästään Italiasta. Karsiutujien joukossa ovat myös esimerkiksi takuuvarma viihdyttäjä Hollanti, Etelä-Amerikan mestari Chile ja Afrikan mestari Kamerun. Joidenkin mielestä myös USA:n kompurointi helpohkossa karsintalohkossaan on iso takaisku kisoille.
Tottahan toki MM-kisoissa halutaan nähdä maailman parhaiden pelaajien kirmaavan viheriöllä. Niin ei kuitenkaan ole vielä koskaan tapahtunut, ei ainakaan Jari Litmasen pelivuosien aikana.
Jokaisen tähden puuttuminen iskee suonta kisojen ympärillä jylläävistä kassavirroista. Italian markkina-arvo jalkapallomaana on huikea, joten sen karsiutuminen on myös taloudellinen menetys. Ruotsin osallistuminen ei pysty sitä paikkaamaan.
Kansainvälisen jalkapalloliiton linja on jo pitkään ollut se, että lopputurnaukseen halutaan maita kaikkialta maailmasta. Siten Euroopan kovista alkulohkoista on yhä vaikeampi selviytyä itse kisoihin, ja jokaisen yllättäjän kustannuksella joku suurista putoaa pois.
Ehkäpä joku vielä keksii vaatia, että isojen pitää aina päästä mukaan – niinhän euroviisuissakin tehdään.
JANNE LEHTONEN