Olemme ennätyskansaa, etten sanoisi ennätysnälkäistä suorastaan!
Viime kymmenvuosina olemme vallanneet kärjen kansainvälisissä onnellisuusmittauksissa. Ylpeillään silläkin tavoin. Itse en innostu varsinkaan oman nokan korottelusta muka parempana muita.
Se, että Suomen urheilijat ovat saavuttaneet ”tukuttain” olympiakultamitaleita pitkänmatkan juoksuissa, hiihtokisoissa, mäkihypyssä, keihäänheitossa, ralliautoilussa, formularadoilla ja mm. muurahaispesässä alasti istumisessa ja luistelukisoissa jopa, on maineen ja kunnian arvoista...
Vähemmän ylpeilyä on tosin kansamme huonolla viinapäällä, sen seurauksilla puukko- ym. tappeluilla ja toilailuilla mutta oma huomioni on kiinnittynyt pitkään jo kansamme ruokakulttuurikehitykseen.
Telkkumainosten kultamaassa Suomessa useat mainoskanavat ylensyöttävät jättihampurilaisilla leposohvilla viihtyvää ruutukansaamme niin, että alamme ohittaa paitsi ruotsalaiset, niin jopa ylipainoiset jenkit siinä sporttilajissa. Korkeat verenpaineet, painoindeksi ja plusmiinusnollaliikunta syöksevät vauhdilla ylipainohaittoihin, kompastumisiin, liukastu isiin ja äkkikuolemiin. Oiva terveyshuoltomme ei kykene hillitsemään ylensyöntiä, viihtymistä illat pitkät ”täysistunnoissa” ilman raittiissa ilmassa liikehtimistä ilman motoroitua kulkuvälinettä. Ja Suomi-heimon sukupuuttokaan ei tätä menoa ole kaukana lapsisyntyvyyden ollessa pohjalukemissa ja väki lisääntyy vain maahanmuuton kautta.
Jouko Pesonen
Lehtimäki