Iltakävelyllä Vaasassa tai tapaninajelulla maakunnassa voin nähdä runsaita nykyaikaisia kausivaloja ja jättitähtiä ikkunoissa, mutta myös perinteistä jouluvalaistusta. Moni jouluvalaistus ja -koristus juontaa juurensa lähiseudun historiaan ja ne saattavat kertoa kodin asukkaiden juurista.
Vaasan seudulla ja Pohjanmaalla on omia tapoja jouluvalaistukseen. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla Vaasasta etelään oli tapana pystyttää jouluristi ulkorakennuksen päätyyn.
– Lyhtyjen valaisemaa korkeaa salkoa koristivat värikkäästi maalatut vinoneliöt ja pyöräaihe sekä kuusenhavukimput. Komea esimerkki jouluristeistä löytyy Bragen ulkomuseon alueelta, sanoo Bragen opas ja hallituksen jäsen Leena Sandberg.
Nämä näyttävät jouluristit olivat 1930-luvulle tultaessa jo unohtumassa, mutta saivat uuden tulemisen 70-luvulla, kun sähkövalaistus teki mahdolliseksi värikkäät lamput.
– Samalla alettiin muutenkin koristaa pihoja, puita, talon nurkkia ja lipputankoja lähes Amerikan malliin. Nykyisin on kaupunkilaisille tarjolla pieniä pöydällä tai ikkunalaudalla pidettäviä minijouluristejä.
Tähti sai inspiraation Topeliukselta
Yksi paikalliset juuret omaava jouluvalo on Uudenkaarlepyyn tähti. Tähdessä on useimmiten seitsemän värillistä sakaraa.
Pohjanmaan rannikkokaupungeissa porvarit kilpailivat 1800-luvulla sillä, kuka keksi omaperäisimmät ja näyttävimmät koristukset joulun tienoilla pihaporttiensa ympärille. Oli salkoja, lyhtyjä, tähtiä. Mallia otettiin toinen toiselta ja omia ratkaisuja keksittiin.
– Tiernapojat pyörivine tähtineen olivat tuttuja rannikkokaupungeissa. Se saattoi vaikuttaa suurikokoisten värikkäiden tähtien suosioon. 1800–1900-luvun vaihteessa isot tähdet, joissa oli moniväriset sakarat, olivat täällä jo tavallisia. Niitä pidettiin tyypillisinä juuri Uudellekaarlepyylle, Sandberg sanoo.
Uudessakaarlepyyssä lapsuutensa asunut Sakari Topelius on kuvaillut tuotannossaan kotikartanonsa Kuddnäsin ja kotikaupunkinsa juhlavalaistusta. Hän on kertomuksillaan ja joululauluillaan vaikuttanut vahvasti suomalaisen joulun tunnelmaan.
– Tähtikoristeen malli vakiintui 1950-luvulla, ja inspiraation lähteenä oli Topeliuksen kuvaus Kuddnäsin portin koristelusta ja muista kaupungin joulutähdistä. Samalla tähti sai uuden merkityksen: kaupunkilaisten prameiluesineestä tuli topeliaanisessa hengessä kristillinen Betlehemin tähti. Eriväriset sakarat symboloivat taivaan valoa ja toivoa ja Jumalan rakkautta, Sandberg kertoo.
Tähtiaihe oli muutenkin Topeliukselle läheinen ja se näkyy esimerkiksi sadussa Koivu ja tähti.
Merenkulkukaupungin koriste
Usko, toivo, rakkaus eli risti, ankkuri ja sydän on vanha kristillinen symboli. Se on ollut merimiesten suosiossa esimerkiksi tatuoinneissa ja merimiesarkuissa. Se sopi siten hyvin merenkävijäkaupunkeihin.
Pietarsaaren Isokatua on tämä kolmikko koristanut 1800-luvun puolivälistä lähtien joka joulukuu.
– Ikkunaan ripustettuna pienoiskoossa siitä on tullut myös muualle muuttaneiden pietarsaarelaisten kotiseutusymboli. Useimmiten värikombinaatio on punainen ja vihreä. Nykyisin on saatavissa myös täysvalkoinen sarja, joka sopii myös moderniin sisustukseen, Sandberg sanoo.
Jutun tiedoissa on käytetty lähteenä teosta Finlandssvenska festboken, SLS Helsingfors 2020.