Perustimme vuonna 1990 laman kynnyksellä Ähtäriin alumiiniveneitä valmistavan yrityksen, Silver-Veneet Oy:n viiden työkaverin kanssa.
Ensimmäisen kerran esiinnyimme Helsingin venemessuilla vuonna 1991 omalla, tosin suppeahkolla alumiinivenemallistolla, mutta siitä lähdettiin liikkeelle. Lama-aika taisteltiin rahan puutetta vastaan ja silti kehitettiin toimintaamme paremman toivossa.
Vuosituotantomme kasvoi kolmeen tuhanteen veneeseen ja henkilöstön määrä lähes sataan. Lisäksi meillä oli laaja alihankintaverkosto
Markkinoimme veneitä aluksi Suomeen, mutta vuosien varrella myös Pohjoismaat ja Venäjä olivat merkittäviä vientikohteitamme.
Ongelman venebisneksessä aiheuttaa voimakas kausivaihtelu. Lokakuussa kukaan ei halua ostaa venettä tai ainakaan maksaa sitä ja juhannusviikolla taas kaikki, jotka ovat haaveilleet veneestä haluavat sen. Valmistajalle tämä aiheuttaa ongelman. Lokakuussa ei pitäisi valmistaa yhtään venettä, koska ei tiedetä mitä mallia keväällä halutaan ostaa ja millainen on kysyntä malleittain ja millaisella varustuksella kukin vene halutaan.
Valmistimme veneitä arvioon perustuen ympärivuotisesti ja vasta helmikuussa pidettävien venemessujen jälkeen jälleenmyyjäverkostoltamme saimme sitovia mallikohtaisia tilauksia. Syksyn ja talven tuotanto vaati runsaasti käyttöpääomaa ja tuloja yritys sai vasta veneiden toimituksen tapahduttua. Kausirahoitusta tarvittiin runsaasti.
Kehitimme luottamusmiehen kanssa rahoitustilannetta helpottavan seuraavanlaisen ratkaisun.
Keväällä kun kysyntää on enemmän ja varastosta tai normaalista valmistusohjelmasta ei löydy sopivaa venettä saa jokainen vapaaehtoinen tehdä puuttuvia veneitä normaalin työajan ulkopuolella. Korvauksena valmistetusta veneestä sovittiin maksettavan viidelläkymmenellä prosentilla korotettu palkka ja se maksetaan syksyllä palkallisena vapaana kunkin haluamana ajankohtana. Ansaittu palkka suunniteltiin talletettavan pankkiin erilliselle sulkutilille, josta se maksetaan yrityksen rahatilanteesta (konkurssi tms) riippumatta ansaituille vapaapäiville.
Henkilökunta suhtautui suunnitelmaan myönteisesti, antoihan se mahdollisuuden kevättalvella ansaita kesälomaan jatkoa tai pitää muuten vapaata syksyn ja talven aikana. Yrityksen käyttöpääoman tarve olisi ollut syksyn ja talven pienenevän tuotannon takia pienempi ja asiakkaat olisivat saaneet sekä kotimaassa että viennissä paremmin haluamiaan tuotteita.
Epäilin itse, että työnantajien EK ei pitäisi suunnitelmasta, koska se olisi ylittänyt EK:n tunti tunnista periaatteen, mutta en mahdollisesta reagoinnista piitannut, vaan olisin tarvittaessa irtisanonut EK:n jäsenyytemme.
Luottamusmies otti yhteyttä Metalliliiton aluetoimitsijaan ja sieltä tuli ehdoton ei hankkeelle. Siihen raukesi suunnitelmamme. Tämä ei mielestäni ole aitoa paikallista sopimista jota joko työnantajan tai työntekijöiden etujärjestö näin vartioi.
Työntekijät eivät päässeet halutessaan ansaitsemaan jatkettua kesälomaansa tai muuta vapaata.
Yritykseltä jäi saamatta liikevaihdon kasvua, kannattavuutta ja pienenevää käyttöpääoman tarvetta (jopa pari miljoonaa euroa talven aikana). Jälleenmyyjiltä jäi saamatta lisäkauppoja ja Suomelta jäi saamatta vientituloja.
On ihme, että paikallista sopimista vastustetaan. Kaikki olisivat toimintamallista hyötyneet.
Ei Silverin malli sovi kaikille työpaikoille, mutta kun yhdessä suunnitellaan, niin aina löytyy parannettavaa.
Eero Johde
Silver-Veneet Oy:n
eläkkeellä oleva toimitusjohtaja
Ähtäri