Suomeen on viime päivinä saderintaman mukana saapunut suuria määriä Euroopan pahimpiin metsätuholaisiin kuuluvia lehtinunna-yöperhosia.
Luonnontieteellisestä keskusmuseosta kerrotaan, että Suomeen asti on nyt ensi kertaa rantautunut myös lajin naaraita, mikä mahdollistaa lajin nopean leviämisen.
– Lehtinunnia on viime päivien havaintojen mukaan tullut jopa kymmeniä tuhansia, joten voi jo puhua kannan olemassaolosta, Helsingin Luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari Jaakko Kullberg sanoo.
Hänen mukaansa lehtinunna-havaintoja on nyt tehty ainakin Hangon ja Helsingin välisellä alueella.
Lehtinunna (Lymantria dispar) on suurikokoinen yökkösmäisiin perhosiin kuuluva villakaslaji, jonka karvaiset ja myrkylliset toukat syövät etelämpänä Euroopassa lehtimetsiä jopa kokonaan paljaiksi.
Lähimmät paljaaksi syönnit tunnetaan Latviasta, mutta tältä kesältä on huolestuttavia merkkejä ollut havaittavissa muun muassa Viron Saarenmaalta.
– Siellä on ollut yksittäisiä paljon lehtimassaa menettäneitä puita. Yhdessä puussa on voinut olla tuhansia lehtinunnan toukkia, Kullberg selvittää.
Lehtinunnan koiraita on 2000-luvulla tavattu Suomen etelärannikolla lähes vuosittain, mutta yhteensä niitä on ollut vain muutamia kymmeniä yksilöitä.
Lehtinunnaa pidetään yhtenä pahimmista ja pelätyimmistä metsätuholaisista.
Mihinkään paniikkiin ei Kullbergin mukaan kuitenkaan ole syytä, sillä lehtinunna on Suomessa pohjoisrajallaan ja se tuskin on vielä suureksi vaaraksi.
– Ilmaston lämpiäminen kuitenkin lisää lajin kykyä aiheuttaa metsätuhoja.
Hän muistuttaa, että esimerkiksi Keski-Euroopassa lehtinunnan tuhoamat metsät ovat kärsineet myös muiden tekijöiden aiheuttamasta stressistä, jolloin niiden puolustuskyky on valmiiksi heikko.
Yleisöltä pyydetään nyt havaintoja ja tarkkaavaisuutta lehtinunnanaaraiden havaitsemiseksi. Naaraat ovat istuessaan noin 40–50 millimetrin pituisia ja herättävät huomiota vaaleudellaan.
Havainnot voi ilmoittaa Suomen Lajitietokeskuksen tietokantaan.
Sen sijaan viime loppukesien tapaista ampiaisten rynnistystä ruokien kimppuun ei todennäköisesti tänä vuonna koeta.
Näin arvioi hyönteistutkija Reima Leinonen Kainuun ely-keskuksesta.
Koko kesän ampiaisten määrä liittyy suven kokonaislämpöön.
– Mitä lämpimämpi kesä, sitä enemmän ampiaisilla on ravintoa ja sitä suurempia yhdyskunnat ovat.
Viime kesäkään ei tarjonnut liikaa hellepäiviä, mutta sää ei toisaalta ollut niin arktisen kylmää kuin nyt monin paikoin.
Se, että ampiaiset viihtyvät ihmisten kanssa samoilla ruoka-apajilla juuri loppukesästä, johtuu pesien hajoamisesta.
Syksyn lähestyessä uudet kuningattaret lähtevät parittelun jälkeen pesistään etsimään talvehtimispaikkaa ja vanhat kuningattaret kuolevat.
Kun kuningattaret kuolevat, niiden kanssa tuhatlukuisina samassa pesässä asustavat työläisampiaiset eivät enää rakenna pesää tai puolusta sitä.
Leinosen mukaan pesät ovat nyt vielä toiminnassa ja paljon on kiinni siitä, miten kauan niille riittää ravintoa ja kuinka pitkään vanhat kuningattaret pysyvät vallassa.
Heti uusien kuningattarien kuoriuduttua pesät hajoavat ja työläiset lentelevät ympäriinsä, jolloin voivat pistää myös ihmisiä herkemmin. Pullista ja esimerkiksi leikkeleistä ne hakevat proteiinia ja hiilihydraatteja.
– Toki hyönteisten kannoissakin on vuosittaisia vaihteluja, Leinonen huomauttaa.
LÄNNEN MEDIA
VIRPI NIEMISTÖ