Puolueet ovat jo aloittaneet valmistelut keväällä 2017 pidettäviin kuntavaaleihin. On vaikeata ennustaa tulevaisuutta, mutta nyt on huomattavasti vaikeampaa kuin aikaisemmin, koska vaikuttaa siltä, että kaikki muuttuu. Taloudellinen tilanne on huonompi kuin aikaisempina vuosina, vaikka ihan viime päivinä on ruvettu puhumaan valosta tunnelin päässä.
Yhteiskuntarakenne muuttuu, kun siirrymme uudenlaisiin maakuntiin keskellä seuraavaa kunnallista toimikautta. Rahoituskysymykset ovat edelleen epäselviä, mutta vaikuttaa siltä, että valtiovallan tuki supistuu reilusti, mikä osaltaan vaatii kunnallisen palvelutuotannon kustannusten supistamista, mikäli aikoo pärjätä. Niiden, jotka aikovat aktivoitua tulevissa vaaleissa, sekä kunta- että maakuntatasolla, on syytä varautua siihen, että tehtävät tulevaisuudessa ovat huomattavasti haastavampia kuin nyt.
Paljon on vielä auki, mutta selvää on, että suorat vaalit uusiin maakuntiin pidetään ja ne, jotka ryhtyvät hoitamaan luottamustehtävää, tekevät sen kesken kunnallisen toimikauden. Koska suuri osa (koko sosiaali- ja terveydenhoito ja muutakin) nykyisistä kuntien tehtävistä siirtyy maakuntiin, voidaan perustellusti kysyä, kiinnostuvatko ihmiset kuntiin jäävistä kysymyksistä sen verran, että asettuvat ehdolle kuntavaaleihin vai käykö niin, että maakuntatason tehtävät kiinnostavat enemmän.
Käyttääkseni jääkiekkokieltä voidaan kysyä ovatko he, joiden tarkoituksena on pelata ykkösketjussa, ylipäätään kiinnostuneita kunnallisvaaleista tulevaisuudessa.
Oletettavasti politiikka ammattimaistuu. Tehtävien hoito muuttuu vaativammiksi, ja poliitikoilta vaaditaan sekä enemmän osaamista että ajankäyttöä, mikä osaltaan vaati toisenlaista korvausjärjestelmää suoritetusta työstä.
Jotkut ovat huolissaan siitä, onko maakuntatason poliitikoilla tietämystä ja kokonaisvastuu niinkin suuresta alueesta kuin maakunnasta. Toisaalta voidaan ajatella, että oikealla suhtautumisella tehtävään voidaan saada aikaan kuntaliitoksien kautta suunniteltuja etuja.
Kuntien rajat tietenkin säilyvät, mutta maakunnan tehtävät ovat sellaiset, että tämän päivän hallinnolliset rajat eivät voi estää todella suurten ja maakunnalle tärkeiden hankkeiden läpiviemistä.
Kestää ennen kuin on opittu uutta. On aiheellista uskoa, että ainakin ensimmäinen toimikausi osaksi menee kokeilujen kontolle.
Tämän päivän poliittista päätöksentekoa vaivaa ihmeellinen kahtiajako. Henkilöt, jotka arkisissa tehtävissään ovat tottuneet nopeaan päätöksentekoon ja päätöksiin, toteavat illalla, toimiessaan luottamusjäsenenä kunnallisessa päätöksentekoelimessä, samantyyppiset ratkaisut mahdottomiksi toteuttaa. Ei tarvitse kuin seurata keskustelua ja selontekoja lehtien palstoilla niin huomaa ongelmat. Kokoukset ovat pitkiä, tarvitaan yhä enemmän äänestyksiä, valitukset tehdyistä päätöksistä lisääntyvät ja pitkittävät toimeenpanoa. Asiat vievät suhteettomasti aikaa ja päätöksentekijät turhautuvat.
Näissä merkeissä jatketaan tulevina vuosina. Taloudellinen liikkumavara kunnissa pienenee. Ei voida aikaisempien vuosien tapaan jakaa runsautta, vaan haastavien ja ikävien päätösten määrä lisääntyy. Poliittiset puolueet ovat kovan paikan edessä.
HANS FRANTZ