Odotin ankaraa vääntöä A-studiossa, kun aiheena oli ”pääministerin juhlinta”. Tuostahan olisi kunnon väittelyosapuolilla saatu vähintään yhtä reipas spektaakkeli kuin aikoinaan Kanervan tekstiviestijupakasta, Stubbin shortsiasun soveliaisuudesta, Hakkaraisen ”salkusta” ja Räsäsen Raamatun siteerauksista. Vaan ei, popparit jäivät syömättä laimean keskustelun myötä.
Studiossa oli kaksi naista, joista etenkin tutkimuslaitoksen johtaja oli suorastaan ilahtunut nuoren pääministerimme päihteiden käytöstä, tanssista ja laulusta, koska ”on sitä ennenkin laulettu ja tanssittu”. Pitkän linjan toimittaja Uosukainen antoi pääministeriä kritisoiville osittaisen synninpäästön, mutta myötäili tutkimusjohtajaa, koska media on valjastettu rakentamaan ja tukemaan Sanna-brändiä. Studiossa yksi tuoli oli tyhjänä. Pääministeri Marin ei ollut kiireiltään ehtinyt paikalle.
Pääministeri oli siis päättänyt lomansa ja heti töiden aluksi meni ensin yksityisbileisiin, turvamies vanavedessään. Marin tanssi vapautuneesti ja poseerasi kuvaajalle. Vauhti kiihtyi, mitä enemmän päihteitä kului. Ei ole helppoa turvamiehelläkään, suljetun oven takana, koska hänellä ei ollut mitään takeita siitä, mitä oven toisella puolella tapahtuu.
Tilanne meni vielä huonommaksi, kun Marin päätti lähteä yksityisjuhlista jatkoille kapakkaan. Pääministeri on pääministeri, on hän sitten missä tahansa. Monelle on iso asia päästä keskustelemaan tai jopa tanssimaan hänen kanssaan. On mahtavaa, jos saa tarjota hänelle vaikkapa paukun ja ottaa selfien. Ihmiset ovat yökerhoissa enemmän tai vähemmän päihtyneinä. Turvamies ei pysty millään pitämään pääministeriä turvassa innokkailta faneilta.
Ja sitten se tapahtui. Nimittäin vuoto. Ensin yksityisbileistä rainaa kaiken kansan silmille.
Oli pohdintaa siitä, mitä sanottiin ja tehtiin. Monenlaista asiantuntijaa ilmestyi kuin tyhjästä analysoimaan tapahtunutta. ”Kuka vuosi videon?” kyseltiin ja vaadittiin päitä pölkylle. ”Pääministeri-instituutiota olikin jo syytä ravistella”, sanoi yksi, ”naisvihaa” sanoi toinen.
Joku proffa löysi Marinille kaksi roolia, toinen niistä on pääministeriys ja toinen on kansanedustaja. Hän unohti kuitenkin, että huolimatta tärkeistä valtiollisista tehtävistä, Marin on myös äiti ja aviovaimo, jotka ovat myös hyvin tärkeitä asioita. Hallituskumppanit pysyivät hiljaa. Sitten tuli sana ”jauhojengi” ja epäilys huumeista. Seurasi tiedotustilaisuus ja vaatimus huumetestistä.
Pääministerimme suostuminen testiin oli vain teatteria, tarkoituksena viedä huomio pois itse villakoiran ytimestä eli kysymyksestä, mikä on yhteiskunnan tila silloin, jos valtaapitäviä tulee ohjata huumetestiin ja heidän tulee selitellä juhlimisiaan?
Pääministerimme kävi virtsatestissä. Esimerkiksi kokaiini näkyy 1–4 päivää virtsassa, ekstaasi 1–3 päivää ja amfetamiini saattaa näkyä 2–6 vrk käytön lopettamisen jälkeen.
Keitä varten tämä testi siis otettiin? Marinin kannattajienko, että he saisivat edelleen pitää ”pyhimyksensä” jalustalla, vai ohjattiinko häntä käymään testissä, että boomerit, jotka kauhistelevat nykynuorison menoa, saadaan rauhoittumaan? Tuollaisella vapaaehtoisella virtsanäytteellä ei ole kovin suurta painoarvoa, koska se voi olla kenen tahansa virtsarakosta, kun poliisi ei ole valvomassa suoritusta.
Somessa on ollut kovaa kritiikkiä pääministerimme toimista. Toisaalta, puolustavia kommentteja on myös riittänyt, koska ”nuoren ihmisen tulee juhlia”.
Mediassa pestiin valkopyykkiä. Oli etsitty historian kirjoista kaikki valtiomme johdossa kuppia kallistaneet ja pöydän alle päätyneet miehet. Eniten on tuotu esiin presidentti Kekkosen ryyppyjuhlia.
Pakko sanoa tuohon, että Kekkonen piti ryyppyjuhlilla idänsuhteet siinä kunnossa, että kahden välinen kauppa kävi, eikä meidän tarvinnut kansakoulussa opetella venäjää. Miten joku voi ollakaan niin pihalla, että vertaa Marinin julkisuudenkipeitä tuttavuuksia itänaapurimme tai muiden maiden poliittisiin johtajiin? Lisäksi Kekkosen seuralaiset olivat turvamiesten tiedossa ja yleisesti tunnettuja. Pääministerimme sen sijaan sanoi itse, ettei tuntenut kaikkia yksityisbileissä olleita.
”Joskus on vain pakko nollata pää”, kirjoitti yksi puolustaja. Sekin pitää paikkansa, mutta kannattaa valita seura tarkasti. Toisaalta, jos tuntee tarvetta nollata nuppia usein, kannattaa vaihtaa tehtäviä. Vanha sanonta: ”Jos ei kestä kuumaa, on paras pysyä pois keittiöstä”.
Anne Rintamäki (ps.)
Vaasa