Melkein vuosi sitten, äitienpäivä viikolla, kirjoitin artikkelin naisesta ja hänen suuresta haaveestaan tulla äidiksi. Pääkirjoitukseni kirjoitin lapsettomuudesta; siitä surun tunteesta, jonka tyhjä syli lapsettomalle aiheuttaa. Jokainen lapsi on ihme, jonka veroista lahjaa ei valitettavasti kaikille suoda.
Aika ajoin olemme elämässämme uusien alkujen äärellä. Työ, paikkakunnan vaihdos, parisuhteen päättyminen tai uuden alkaminen tarjoavat kaikki mahdollisuuksia omalla tavallaan aloittaa jotain alusta tai ainakin erilailla rakentaen. Uusissa aluissa on aina jotain jännittävää, jopa pelottavaa. Se on askel tuntemattomalle maaperälle, pois tutuista rutiineista. Minulla on edessäni nyt uusi alku. Se ei ole uusi työ, sillä rakastan tätä työtä, jota teen. Se ei ole uusi paikkakunta, sillä juureni ovat syvällä Etelä-Pohjanmaan maaperässä. Minun elämäni uusi alku kasvaa sisälläni. Samalla, kun hän aloittaa minun elämässäni uuden kappaleen ja tekee minusta äidin, aloittaa hän omassa elämässään kokonaisen uuden kirjan. Olen äärimmäisen etuoikeutettu ja onnellinen siitä, että pääsen seuraamaan ja tukemaan tuon uuden sielun kasvamista ja kehittymistä omaksi itsekseen.
Takana olevat viisi ja puoli vuotta Eparin päätoimittajana ovat antaneet paljon. Olen tehnyt Eparia koko sielullani ja täydellä intohimolla niin hyvin kuin olen osannut. Nyt siirrän sieluni ja intohimoni siihen tärkeimpään työhön eli äitiyteen.
Olen todella iloinen saadessani siirtää työhön liittyvät vastuut kokeneelle journalistille, Ilkan kulttuuritoimittaja Tero Hautamäelle. Hän haluaa tehdä teille yhtä laadukasta, paikallista ja positiivista lehteä kuin itsekin olen halunnut. Joten nyt sanon teille ainakin vuodeksi näkemiin. Eparissa on varmasti luvassa tulevaisuudessa jotain uutta, jotain vanhaa, jotain keltaista ja jotain lainattua. Oikein paljon onnea Terolle oman elämänsä uudenlaiseen alkuun ja hyvää kesää kaikille teille.
Laura Syväoja
päätoimittaja