Tämän kesän yleisin puheenaihe on ollut sää. Kuinka voikin olla näin kylmää ja sateista. Vai tuntuuko vain siltä?
Ei tunnu, sillä sain juuri eteeni Ilmatieteen laitoksen yhteenvedon heinäkuun ilmoista, ja se sanoo, että on ollut harvinaisen koleaa. Pohjanmaalla ei ole ollut ainuttakaan hellepäivää.
Ajatus eläkepäivistä sitten joskus jossain muualla vain vahvistuu. Taidan muuttaa Lappiin, Utsjoen Kevolla mitattiin kuukauden ylin lämpötila, 27,6 astetta.
No ei auta, leuka vasten rintaa ja mieli kirkkaana kohti syksyn kaamosta ja räpäskää. Sellaista tämä Suomeen syntyneen ihmispoloisen karu elämä vain on.
Toisen puheenaiheen nosti Seppo Rapo. Hänen mukaansa Vaasa ei saa parasta A-ryhmää riveihinsä tiukan kielivaatimuksensa vuoksi.
Rapo on entisenä kaupunginhallituksen puheenjohtajana huomannut, että muut kaupungit saavat virkoihin paljon enemmän hakemuksia kuin Vaasa.
Hän väittää, että vaatimus ruotsin kielen sujuvasta suullisesta ja kirjallisesta taidosta säikyttää hakijat.
Vaasassa hoetaan, että kaksikielisyys on rikkaus, mutta kuinka siitä saisi sellaisen, että kaikki nyökyttelisivät hyväksyvästi päätään sen kuultuaan?
Höllennetään kielivaatimusta. Sen sijaan luvataan, että ”tule Vaasaan ja opi samalla sujuva ruotsin kieli aidossa kaksikielisessä ympäristössä”.
Työssäoppiminen on kaiken lisäksi päivän trendi.
Rapon avaus tyrmättiin, mutta se on herättänyt paljon keskustelua ja hyviä avauksia. Tosiasiahan on, että Vaasan vetovoima ei ole kovin hyvä. Väkikin vähenee.
Nyt Vaasaan hakevat ensisijaisesti molemmat kielet suvereenisti hallitsevat ihmiset. Siis tästä läheltä, piiri pieni pyörii. Uutta verta ja ajatusta ei tahdo tulla.
Tiistain Pohjalaisessa oli otsikko ”Työvoimapula uhkaa Pohjanmaan kasvua”, joten ongelma ei ole vain kaupungilla. Hyvä, että kissa on nostettu pöydälle.
Onneksi Konepajankadun kaupungin päässä ei lennellyt maanantaina hyttysiä, sillä ne olisivat todennäköisesti päätyneet minun kurkkuuni. Sen verran ammolleen loksahtivat leukani, kun näin harjaan nousseen hotellirakennuksen.
Juhannuksen jälkeen oli tapahtunut paljon. Rakennus nousee korkeammalle kuin uskalsin toivoa, ja lasiseinät antavat dynaamisen vaikutelman kaupunkiin tulijalle.
Pohdin, että nytkö Vaasan kaupunkikuvassa ovat alkaneet uudet tuulet puhallella. Jo oli aikakin.
Vesa Koivumäki