Kevät saapuu ja polkupyöräilijät kaivavat menopelinsä esiin. Moni on toki pyöräillyt ympäri vuoden, ja se on hyvä juttu se, luonto säästyy ja samalla kunto kohoaa.
Seinäjoki on pitkään halunnut olla aito pyöräilykaupunki. Tässä lehdessä sivuilla 14 - 15 kaksi lukijaamme ottaa vahvasti kantaa pyörien asemaan autojen joukossa. Pohjan kaupunginosassa on selvä vaaran paikka, ja ahdasta on autojen seassa kauppamatkalla niin pyöräilijöille kuin pulkassa lastaan vetävälle aikuiselle.
Kaupunkikuvamme kasvaa ja kehittyy monessa suunnassa maakuntaa, ja erityisen paljon Seinäjoella, joten toivottavasti jalankulkijat ja pyöräilijät huomioidaan entistä paremmin liikennejärjestelyjen suunnittelussa.
Yksi oma huolenaiheeni on pyöräteiden huono kunto. Pyöräteille harvoin tehdään niiden kunnon rapistuessa uutta ja sileää asfalttipintaa, kuten autoteille tehdään. Pyörätiet ovat ainakin Seinäjoella paikoin niin pahoin halkeilleita ja kuoppaisia, että niillä on lähes hengenvaarallista esimerkiksi rullaluistella.
Sivun 14 - 15 haastattelussa kerrotaan myös siitä, kun pyörällä jää suojatiellä auton alle. Näin kävi toiselle haastatelluistani muutama vuosi sitten, ja edessä oli pitkä sairaalareissu ja toipuminen.
Omassa perheessäni tapahtui pyörän ja auton välinen törmäys noin vuosi sitten aivan kaupungin ydinkeskustassa. Siinä syy oli kyllä meidän perheen pyöräilijässä, se myönnetään, mutta nuoren ihmisen ilmalento asfalttiin ja reissu ambulanssilla sairaalaan tajunnan menettämisen jälkeen oli järkyttävä kokemus.
Vaikka saisimmekin pyörätiemme kuntoon, niin kaino pyyntöni autoilijoille on se, että muistakaa kevään tullen hillitä kaasujalkaanne. Kaupungissa hurjastellaan usein sillä asenteella kuin oltaisiin jossain formulakisoissa.
Asia, joka monesti itseltäni unohtuu, kun hyppään polkupyörän päälle — kypärä. Se on oiva henkivakuutus. Aurinkoista kevättä, ja ajakaa muut huomioon ottaen.
Jussi Mustikkamaa
toimittaja