Jokainen on ansainnut loman, joka mielellään saisi olla lomailijan itsensä näköinen. Toisella pitää olla reissuja, ystäviä ja tapahtumia. Osalle riittää kotosalla rentoilu ja puutarhassa pakertaminen.
Itse viettäisin lomani mieluiten mökillä. Yleisen suuntauksen mukaan nuorten innostus mökkeilyyn on hiipumassa, eikä perintömökki saa jälkipolvia hihkumaan innosta. Tämän vuoksi Suomen puolen miljoonan mökkien joukossa on lukuisia pikkuhiljaa ränsistyviä kesäpaikkoja, joita vanhenevat omistajat eivät jaksa enää pitää yllä.
Tuttavani kertoikin, että esimerkiksi Jyväskylän seudulla tällaisia paikkoja oli ilmoitettu annettavaksi käyttöön ilmaiseksi yllä- ja kunnossapitoa vastaan. Mökki säilyy kunnossa, jos vaikka jälkipolvi tai jälkipolven jälkipolvi joskus havahtuisi arvostamaan kesäpaikkaa.
Minussa ei ole tietoakaan tällaisesta innostuksen hiipumisesta. Olen viimeiseen asti mökki-ihminen. Stressi ja kiire katoavat heti, kun mökin pihassa avaan auton oven, ja tuulen henkäys tuo luokseni veden tuoksun.
Elämän tahti rauhoittuu, yksinkertaistuu. Jalat voi upottaa veteen laiturilta ja antaa veden liplatuksen täyttää mielen. Sauna lämpiää alaportaalla istuskellessa välillä puita lisäillen ja tulen loimua seuraillen.
Päivän päätteeksi iho tuoksuu tervasaippualta, järvivedeltä, savulta ja lämpimältä maalta.
Rytmi muodostuu heräämisistä, aamukahveista, saunomisista, uimisista, ruuan laitosta ja soutelusta. Muuta ei tarvitse. Tai no ehkä vähän kohtuullisia säitä.
Mutta uskoi ennustuksissa sitten sammakkoon, mateenmaksaan, mustekalaan, etanan sarviin tai Supersäähän, niin säitä piisaa jokaiselle kesäpäivälle. Omalta osaltani toivon, että heinäkuu hellettä näyttää, sillä pääsen lopultakin lomailun makuun. En ehkä mökille, mutta joka tapauksessa näköiselleni lomalle.
Laura Syväoja
päätoimittaja