Harrastuksia on monenlaisia. Minä olen innokas kompostoija, jopa näin talvella. Vaihtelevissa säissä ja lämpötiloissa kompostoijan taidot mitataan, haasteita riittää.
Kompostointi on sananmukaisesti maanläheistä hommaa, ja siksi kai se kiinnostaa juuri miehiä. Kompostin päältä kaadetaan polttoainetta sisään, joka kaavitaan alaluukusta multana ulos.
Yksinkertaista: home, bakteerit ja kaiken maailman sienet ja mikrobit tekevät työn. Niinhän sitä luulisi, mutta kompostia pitää huoltaa, hoivata ja helliä. Muuten siitä tullee toimimaton hajupommi.
Kompostinhoitajan silmää hivelee, kun kompostorin lämpömittarin neula osoittaa punaista. Kesällä olen saanut sen käymään jopa 60 asteessa. Uskomatonta.
Komposti tykkää syksystä. Silloin se saa puutarhasta ”vihreää virtaa” koko ajan, mutta ilmojen kylmetessä pitää muistaa tehdä tilaa talven keittiöjätteille. Pakkasella toiminta hidastuu.
Kompostia ei saa kaapia liian tyhjäksi, sillä silloin se jäätyy ennen joulua. Aattoon jos onnistuu sinnittelemään muutamalla asteella, on talvi pelastettu. Kinkun rasva saa kompostin taas pöhisemään.
Viime viikolla kompostin kansi ei meinannut mennä enää kiinni, se oli liian täynnä. Jotakin oli tehtävä, joten möyhensin sisälmykset pohjia myöten ja toivoin luonnon hoitavan tilaongelman pois.
Tulikin hajuongelma tilalle. Vaatteet ja koko mies haisivat sikalalle, kun tulin ulkoa sisälle. Takki, housut ja kengät pistettiin pesukoneeseen ja mies suihkuun. Haju piti saada pois ennen ruokailua.
Lemu pysyi sormissa itsepintaisesti suihkun jälkeenkin, vasta käsipesu hammastahnalla auttoi. Sittenkin vielä tunsin aavistuksen pahasta hajusta näpeissäni.
Illan hämärtyessä päätin, että asialle on tehtävä jotain. Hakkasin otsalampun valossa jäätyneen lumen kompostin alaluukun edestä, ja luukun takaa paljastui syy hajuun.
Siitä kohtaa komposti oli kohmeessa, ja tiukan latingin pohjalla oli alkanut hapeton mätäneminen. Sitä hajustetta olin sieltä näppeihini ja vaatteisiini päivällä ylös kaapinut.
Joten, ei kun lapiohommiin. Nostelin hiki hatussa pahnanpohjimmaiset möhnät vieressä olevaan kylmäkompostiin ja laitoin luukun kiinni. Sitten painuin taas pesulle ja jäin jännityksellä odottelemaan tuloksia.
Se toimi. Komposti sai taas happea. Tänä aamuna mittari näytti 40:tä astetta, ja kun avasin kannen, lehahti sieltä vieno lehmänhenkäyksen tuoksu. Sitä olisi voinut haistella pitempäänkin, ellei olisi ollut kiire töihin.
Päivä alkoi loistavasti.
Vesa Koivumäki