Seinäjoen viikonloppuna isännöimissä Kalevan kisoissa yli 21 000 henkeä seurasi, kun 700 urheilijaa pisti parastaan. Erityishuomion saivat itse oikeutetusti mitalisijoille yltäneet urheilijat. Moni heistä muisti onnen huumassa kiitellä myös taustajoukkojaan. Oli laji mikä tahansa, yksin ei huipulle nousta.
Menestyjiä eivät ole olleet tekemässä vain tämänhetkinen valmennustiimi. Jokainen urheilija on aloittanut uransa vapaaehtoisten valmentajien opissa. Heidät mukaan lukien eteläpohjanmaallakin on kymmeniä mestareiden tekijöitä.
Tapasin lasten ja urheilun eteen palkatta töitä tekeviä arjen sankareita viikonloppuna Kokkolassa. Siellä miteltiin maan toiseksi suurimman juniorijalkapalloturnauksen mestaruuksista. Niistä taisteli 400 joukkuetta. Eparin levikkialueelta turnaukseen osallistui kymmenkunta ryhmää.
Lapsia ja nuoria ei lähetetä nelipäiväiseen turnaukseen ilman valmentajia, joukkueenjohtajia ja huoltojoukkoja. Taustatiimiläiset olivat säästäneet kesälomapäiviään siihen, että pystyivät lähtemään turnaukseen pitämään huolta toisten lapsista.
Vapaaehtoiset vahtivat tulevia Ronaldoja yötä päivää. Pelikentän ulkopuolella he muuntautuivat kokeiksi, uimavalvojiksi ja turvamiehiksi, jotka tohdittivat muksuja öisillä ulkohuussikäynneillä tai lohduttivat koti-ikävästä kärsiviä pikkupelaajia, joista moni oli ensimmäistä kertaa useamman päivän erossa omista vanhemmistaan.
Kun pelaajat oli saateltu onnellisesti äitiensä ja isiensä huomiin, kökkäväki teki salapoliisityötä löytääkseen oikeat omistajat majoituspaikkaan jääneille parittomille pelisukille, laturinjohdoille ja uimahousuille.
Valmennuksen lisäksi vapaaehtoiset antavat suojateilleen käytösoppia. Niin kentällä kuin katsomossakin on oltava ihmisiksi. Vaikka oman joukkueen voitto olisi yhden rangaistuslaukaisukilpailumaalin päässä, ohje on yksiselitteinen: kannustaa saa, häiritä ei. Sama sääntö koskee aikuisia, jotka tuntuvat oppineen läksynsä hyvin. Päivän aikana en kuullut yhtäkään kirosanaa. Epäonnistumisista ei ilakoitu eikä tuomareiden päätöksistä buuattu.
Valmentajien suusta lähti vain kehuja. Vaikka pallo vieri maalin ohi, syöttäjä sai kiitosta hyvästä yrityksestä ja tsempit jatkaa samaan malliin. Tiukassakaan tilanteessa kenttää ei lastattu joukkueen huipuilla. Kaikki pelaa -ohjelma takaa, että jokainen saa pelata vähintään puolet peliajasta. Tästä pidetään kiinni, eivätkä heikoimmatkaan lenkit eivät juurru kiinni vaihtopenkkiin.
ISO kiitos ja syvä niiaus heille, jotka tekevät pyyteetöntä, palkatonta työtä jälkikasvumme eteen viikosta ja vuodesta toiseen. Ilman heitä moni tähti jäisi syttymättä, moni upea urheiluhetki kokematta.
Virpi Kupiainen-Ämmälä