Pääkirjoitus

Pää­kir­joi­tus: Ke­sä­lo­ma­blues

Eparin toimittaja Virpi Kupiainen.
Eparin toimittaja Virpi Kupiainen.

Kolme, kaksi, yksi, nolla! Onnekkaimmat laskeskelevat vielä aamuja kesäloman alkamiseen. Toisilla vuoden kohokohta on jo takana. Itse palasin lomalta töihin maanantaina. Viisi viikkoa hurahti ohi silmänräpäyksessä. Halusin tai en, enemmän tai vähemmän ihana arki on täällä taas. Seuraava kesäloma, huoleton ja aikatauluton pidempi pätkä on edessä vasta vuoden kuluttua. Huoh.

Viimeisellä lomaviikolla töihin palaaminen kävi mielessä monta kertaa. Jännitti, ahdistikin vähän. Vaikka olen tehnyt samaa työtä parikymmentä vuotta, murehdin aina loman loppuessa sitä, millaiseen työtilanteeseen palaan ja miten taas saavutan riittävän juoksunopeuden oravanpyörässä. Oma ammattitaitokin epäilyttää. Osaanko kirjoittaa enää mitään, kun loman aikana olen tarttunut kynään vain kauppalistaa tehdessä. Postikortitkin jäivät taas kerran reissusta lähettämättä.

Oireyhtymän nimi on lomaltapaluustressi. Työterveyspsykologi Maria Mäkelä Terveystalolta lohduttaa, että paluu unelmatyöhönkin saattaa mukavan loman jälkeen tuntua hankalalta. Työn raskaan raatajan elämä tuntuu loppuvan ensimmäiseen työpäivään tai on ainakin verrattavissa vankilassa lusimiseen.

Elämänrytmin muutokseen liittyvät ikävät tunteet ovat ammattilaisen mukaan kuitenkin inhimillisiä. Tavallisesti pelko on paukahdusta pahempi. Ihminen solahtaa nopeasti takaisin arjen kuvioihin. Jos kaikki on kunnossa, siirtymävaihe laiturin nokasta velvollisuuksien maailmaan kestää korkeintaan pari viikkoa.

Lomaltapaluustressiä helpottaa, jos työhön voi ottaa pehmeän laskun koulutulokkaiden tapaan. Mäkelä opastaa kuorimaan perunoita yksi kerrallaan ja tutustumaan vakityöhönkin pikku hiljaa. Ymmärtävä esimies ei ala luetella uusia työtehtäviä ennen kun lomalta palaava on saanut takkiaan naulaan. Jos pöydälle jätetyt soittopyynnöt ja sähköpostitulvan saa käydä läpi rauhassa, aivot ehtivät jo pikkuisen orientoitua työmoodiin.

Paluu herätyskellon ja kalenterin pariin harmittaa lähes kaikkia, mutta arki tekee elosta tuttua ja turvallista. Uni- ja ruokarytmi palautuvat pikku hiljaa. Elämä helpottuu monella tavalla. Lounasaikana ei tarvitse vahtia käryävää grilliä, vaan voi astella tien toiselle puolelle ja tilata valmista ruokaa. Ei ole välttämätöntä toivoa helteitä, sillä huono keli ei sisätyöläistä haittaa. Rahaa säästyy, kun on paljon vähemmän vapaa-aikaa sen tuhlaamiseen.

Töihin palaaminen palauttaa perjantain hohdon ja viikonloppujen merkitys korostuu. Lämpimistä kesäilloista osaa nauttia ihan eri tavalla, kun on viettänyt päivän ilmastoidussa konttorissa. Niin se vain onneksi on, että loma yksillä, kesä kaikilla!

Virpi Kupiainen-Ämmälä

Toimittaja