Suomi pudotettiin kolmanneksi median vapautta mittaavassa maavertailussa. Ennen tätä Suomi on pitänyt ykköspaikkaa halussaan suvereenisti jo vuodesta 2010. Ensi katsomalta muutos ei tunnu kovin dramaattiselta, maamme edelle kun kirivät vain Ruotsi ja Norja. Sananvapauden tilanne Suomessa, tänään Maailman lehdistönvapauden päivänä on onneksemme edelleen hyvällä tasolla. Valumista häntäpäätä pitävien Turkmenistanin, Eritrea ja Pohjois-Korea tasolle ei tarvitse pelätä.
Aiheen vähättelyyn ei silti ole missään nimessä oikeutta. Raportin mukaan Suomen sijoituksen tipahtaminen on osoitus poliittisen mediakontrollin lisääntymistä. Tämä on nähtävissä Suomen lisäksi muissakin demokraattisissa maissa.
Suurimman syyn laskeneesta sijoituksesta sai ottaa niskoilleen pääministeri Juha Sipilä, mutta toimittajien antavat arviot yleisestä ilmapiiristä eivät ole muutenkaan suoranaisesti sananvapauden puolella.
Suomen lehdistö teki helmikuussa tutkimuksen aiheesta sanoma- ja kaupunkilehtien päätoimittajille. 57 prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, että poliitikkojen suhde mediaan on kehittynyt kielteiseen suuntaan. Suurimpana muutosta pitävät sanomalehtien päätoimittajat, joista 67 prosenttia näkee välien kiristyneen.
Tutkimuksessa päätoimittajat kertovat esimerkiksi haastattelujen välttelemisestä, koventuneesta kielenkäytöstä ja negatiivisesta asennoitumisesta työtään tekeviä toimittajia kohtaan.
Poliitikkojen lisäksi toimittajia painostavat muut tahot. Esimerkiksi mainosrahoilla kiristämällä voidaan pyrkiä vaikuttamaan tietynlaisten artikkeleiden julkaisemiseen, tai toiseelta ei-mairittelevien juttujen julkaisematta jättämiseen.
Pahin painostuksen muoto mielestäni on kuitenkin se, jos painostus tulee talon sisältä. Silloin yksittäinen toimittaja on hankalassa välikädessä oman työnsä ja journalistin velvollisuuksien kanssa. Toimittajan työtä Suomessa nimittäin määrittävät journalistin ohjeet, jotka luovat toimittajan työn eettiset rajat ja toimivat vastuullisen sananvapauden turvaajana. Niihin tutustumista suosittelen myös muille kuin alalla työskenteleville.
Ohjeet muun muassa muistuttavat, että toimittaja on ennen kaikkea vastuussa yleisölleen. Ihmisillä on oikeus saada tietää, mitä maailmassa tapahtuu, vaikka se ei olisi aina kaikkien mielestä mukavaa. Se päätös, mitä julkaistaan tai jätetään julkaisematta, tehdään journalistisin perustein ja tuota päätösvaltaa ei saa missään tapauksessa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.
Kenellekään ei siis ole oikeutta painostaa toimittajaa.
Laura Syväoja
päätoimittaja