Lomalla suomalainenkin muuttuu tavallista iloisemmaksi ja ulospäinsuuntautuneemmaksi. Kun työhuolet eivät paina, hymy on herkässä ja sitä odottaa muiltakin. Hyvä fiilis häviää äkkiä, jos jäätelökioskilla tai mansikkakojulla on vastassa mutruhuulinen asiakaspalvelija.
Havahduin asiaan kunnolla viimeksi kesäkuussa, jolloin matkasimme perheen kanssa Kroatiaan. Vaikka aurinko paisto ja vesi oli kristallinkirkasta, maasta ei jäänyt hyvä kuva, koska paikalliset ihmiset olivat hymyttömiä ja jopa töykeitä.
Mielikuvan kruunasi vuokraamamme huoneiston omistaja. Internetissä ollut kuvaus villasta ei mielestämme vastannut todellisuutta ja pyysimme henkilökuntaa moneen otteeseen korjaamaan niin tiskikonetta kuin homeelta voimakkaasti tuoksahtavan kylpyhuoneen suihkuakin.
Asioita ei saatu kuntoon ja halusimme vaihtaa majapaikkaa. Villan omistaja ei tästä tietenkään ilahtunut. Yhtäkkiä pankkikortti ei enää kelvannutkaan maksuvälineeksi ja etukäteen sovittu kuljetus lentokentälle ei onnistunut. Kaiken kukkuraksi omistaja kielsi meitä antamasta yritykselleen huonoa palautetta internetsivustolla, josta olimme majoituksen varanneet. Hän tehosti vaatimustaan muistuttamalla, että tietää pankkikorttimme numeron ja uhkasi tehdä totuuden paljastavien elämästä kaikin puolin hankalaa. Lienee selvää, ettemme ole lomakuulumisiamme kyselleille Kroatiaa juuri suositelleet.
Vaikka kyseessä on yksittäistapaus, matkailijan saama huono palvelukokemus päätyy monen ihmisen korviin. Hyvät asiat jäävät monesti mainitsematta, mutta huonosta kohtelusta muistaa kertoa kaikille.
Sama on kotimaassa. Seinäjoki lähiympäristöineen on täyttynyt viikko toisensa jälkeen suurten tapahtumien tuomista vierailijoista. Millaisen kuvan olemme heille jättäneet? Kuinka ystävällisesti olemme opastaneet turisteja liikkumaan maakuntakeskuksen keskelle kaivetun montun reunalta toiselle?
Kaupunki täyttyy viikonloppuna Vauhtiajojen vieraista. Näytetään kesän viimeisen suurtapahtuman yleisölle, että puukkojen kanssa liikkunut, uhoa täynnä oleva pohjalaisheimo näyttäytyy enää vain teatterilavoilla. Yritetään muistaa, että pankkikorttiautomaatin sijaintia tai reittiä Matkakeskuksesta Törnävälle kysyvällä ei reissunsa aikana ehkä ole monta muuta kontaktia paikalliseen väestöön ja hän saattaa muodostaa mielipiteensä seinäjokisista lyhyen opastuskeskustelun perusteella. Asia ei sovi vähätellä, sillä olemme jokainen kotikaupunkimme käveleviä käyntikortteja.
Virpi Kupiainen-Ämmälä