Seinäjoen uusi keskusta rakentuu työhuoneeni ikkunan takana. Se tarkoittaa jatkuvaa pärinää, pörinää ja jyskytystä.
Hiljaiseen toimistoympäristöön tottuneelle rakennustyön katkonaiset, kovat ja yllättävät äänet ovat vaatineet totuttelua samoin kuin se, että kaivinkoneen kuljettajasta on tullut lähin työtoverini. Tuntematon mies heiluttelee jättikokoista rautakauhaa parin metrin päässä työpöydästäni. Kone pörrää ikkunan takana, mutta silti välillä tekee mieli paeta paikalta. En syytä siitä itseäni, sillä kyseessä on primitiivinen reaktio. Kun elimme vielä savanneilla, kovat äänet merkitsivät vaaraa, joilta pelastauduttiin usein kuuloaistin ansiosta. Vielä nytkin keskushermosto varoittaa uhasta, vaikka tiedän, että kaivinkoneen kuljettaja osaa varmasti hommansa.
Rakentajat tekevät tärkeää työtä, mutta oma keskittymiseni herpaantuu melun takia tavallista useammin. Olen huomannut olevani ärtyneempi ja väsyneempi. Kollegat pakenevat ääniä laittamalla korville kuulokkeet ja kuuntelemalla lempimusiikkiaan. Itse taas en pysty keskittymään kirjoittamiseen musiikin soidessa. Rytmi tempaa helposti mukaansa ja huomaan miettiväni laulujen sanoja.
Muutamana päivänä olen kokeillut kuunnella työtä tehdessä tietokoneen kautta luonnon ääniä. Se tuntuu helpottavan tilannetta. Ei ihme, sillä useissa tutkimuksissa on havaittu hiljaisuuden, luonnon ja ihmisen toimista riippumattoman ääniympäristön vähentävän stressiä, laskevan verenpainetta, alentavan sykettä, parantavan mielialaa ja antavan tilaa luovuudelle.
Parasta lääkettä melun ja tietotulvan kuormittamille aivoille on hiljaisuus. On tutkittu, että kahden minuutin hiljaisuus rentouttaa ja poistaa paremmin jännittyneisyyttä kuin rentoutusmusiikki. Tiukan paikan tullen kannattaa siis vetäytyä vaikka vessaan ja pistää kädet hetkeksi korville.
Suomeen saapuneet ulkomaalaiset ihastelevat tavallisimmin luontoa, puhdasta ilmaa ja hiljaisuutta. Ilmaisesta elementistä, hiljaisuudesta, saattaa tulevaisuudessa tulla maamme matkailuvaltti. Sitä riittää täälläkin, kun viitsii lähteä edes muutaman kilometrin päähän asutuksesta. Parhaan tuloksen saa, jos malttaa sulkea puhelimen ja jatkuvasti työmme keskeyttävän, uusista viesteistä kertovan sähköpostin. Kun pysähtyy edes hetkeksi, voi kuulla sen. Hiljaisuuden.
Virpi Kupiainen-Ämmälä
toimittaja