Kissa kiitoksella elää -sanonta on melkein kaikille tuttu. Se tarkoittaa sitä, että vaikka kiitos on mukava lisä, ei se tuo ruokaa pöytään.
Tein aikoinani tämän nimisen kandidaatin tutkielman osana puheviestinnän maisteriopintoja, joissa keskityin työmotivaatioon ja organisaatioviestintään. Tutkimuksessa selvitettiin sitä, mikä vaikutus erilaisilla viestinnällisillä keinoilla on työntekijän motivaatioon. Eli, miten esimerkiksi palautteenanto, puhdas kiitos ja esimies-alaissuhteen laatu vaikuttavat tilanteessa, jossa etenemiseen ja palkkaukseen ei ole juuri mahdollisuuksia vaikuttaa. Tällaisessa tilanteessa sisäiset motivaation keinot eli ei-rahallisten kannusteiden merkitys kasvaa. Sinänsä hyvä tieto, koska ne eivät maksa työnantajalle mitään, mutta voivat tuottaa paljon.
Vain harvassa työpaikassa on mahdollisuus tarjota määräänsä enempää etenemismahdollisuuksia tai bonuspalkkausta. Näidenkin ulkoisten motivaattoreiden merkitys on vain hetkellistä ja rajallista. Jossain kohtaa työuraa niiden merkitys automaattisesi vähenee ja sisäiseen motivaatioon vaikuttavat asiat nostavat päätään. Hyvä ja jatkuva viestintä, kehittymismahdollisuudet, työpaikan henki ja pienet juhlahetket arjen keskellä auttavat jaksamaan, sitouttavat ja saavat ihmisen kokemaan itsensä merkitykselliseksi ja arvostetuksi.
Tekemäni tutkielman mukaan pahin tilanne on se, ettei viestintää ja palautteenantoa ole. Ihminen haluaa vaikka huonoa palautetta tietääkseen, missä mennään ja osatakseen itse arvioida itseään siihen suuntaan, että myös kiitoksien ja kehujen saaminen on mahdollista. Loppujen lopuksi ihminen on Pavlovin koira, joka nauttii palkkioista ja lähtee toistamaan toimintaa, joka johtaa kiitoksiin ja niiden tuomaan mielihyvään.
Esimies-alaissuhteen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Jos suhde on etäinen tai jopa huono, johtaa se monenlaisiin viestinnän ongelmiin ja ihminen kokee työnsä helposti vähemmän innostavaksi eikä ole siihen yhtä sitoutunut. Jos viestintä on heikkoa, ei ihminen saa palautetta eikä koe itsemääräämisoikeutta omasta työstään ja sitä kautta elämänsä sisällöstä.
Onnistuessaan viestintä sitouttaa, motivoi ja tuo ihmisistä parhaat kyvyt esille. Vuorovaikutuksella rakennetaan yhteishenkeä. Sillä luodaan yksilöitä arvostava ilmapiiri. Lisäksi, jos työntekijä kokee olevansa asioista perillä, hän voi keskittyä ydintehtäväänsä. Ja hän yleensä keskittyy siihen tehokkaammin ja luovemmin. Epäonnistuessaan sitä vastoin laskee tehokkuus, työtyytyväisyys, luovuus ja sitoutuminen. Se on kallista, kuten jokainen työnantaja varmasti tietää. Tämän vuoksi viestintä on jokaisen yrityksen ydintehtävä, johon panostaminen kannattaa.
Vaikkei se kissa pelkällä kiitoksella eläkään, niin ei se elä ilman sitäkään. Suomalaiseen työkulttuuriin on onneksi pikkuhiljaa rantautumassa myös palautteenannon, arvostuksen ja kuuntelemisen kulttuuri. Tällä lailla syntyy myös innostuneita ja innostavia työpaikkoja, joissa ihmisen on hyvä olla.
Laura Syväoja
päätoimittaja