Joulun sanoma puhuttelee vuosi vuodelta. Onhan joulun kertomus samalla tarina köyhän perheen seikkailusta Juudean vuoristopoluilla, Betlehemin pikkukaupungissa ja pakolaisena Egyptissä.
Jeesus perheineen samaistuu moniin tämänkin ajan perheisiin, jotka elävät epävarmuuden, huolten ja pelkojen keskellä törmäten moniin suljettuihin oviin.
Joulun kertomus ei ole vain kirkon sanoman toistamista, vaan sellaista viestiä, jonka arvoina korostuvat rauha, lähimmäisenrakkaus ja toivo ja joka näin ollen on puhutellut ja puhuttelee kaikkia ihmisiä kaikkina aikoina riippumatta omasta katsomuksesta.
Länsimainen joulunvietto on niin täynnä yleisinhimillistä kokemusta ja viisautta, joka perustuu joulun viestiin, että evankeliumin vaikutusta on siitä lähes mahdotonta suodattaa pois.
Kouluillakin on tärkeä rooli kasvattaa lapsia ja nuoria tuntemaan juhlakulttuuria, joka tarjoaa yhteisöllisyyttä ja ym-märrystä ja jossa arvot, kulttuuri ja yhteiset perinteet ovat tärkeitä.
Joulu on lahjojen antamisen aikaa.
Joulun ruokakassien tekemiseen ja joululahjakeräyksiin on matala kynnys liittyä mukaan. Joulu haastaa huomaamaan lähellämme olevat avuntarvitsijat.
Seurakuntien ja muiden yhteisöjen apu on yhä tärkeämpää. Kristillinen viesti ei ole vain perinne, vaan aktiivinen kutsu auttamaan ja jakamaan yhteistä hyvää.
Joulun sanoma on viesti Jumalan läsnäolosta, joka kutsuu elämään toisia huomioiden. Joulun valo valaisee erityisesti siellä, missä elämä tuntuu raskaalta. Seimen lapsi tuo toivon kaikille ja tämä toivo kantaa meitä yhdessä eteenpäin.
Vaikka ensimmäisenä jouluna ei Jumalan lapselle tahtonut olla tilaa eivätkä kaikki halunneet ottaa vastaan lahjaa, silti valo tuli pimeyteen ja karkotti synkkyyden. Jouluna voimme kokoontua yhteen suurin joukoin ja jakaa ihmiskunnan yhteistä taakkaa samoin kuin sitä lahjaa, jota joulun sanoma viestii kaikille ihmisille. Voimme avata ovet valolle ja toivolle.
Toivotan lukijoille rauhallista ja siunattua Vapahtamamme syntymäjuhlaa!
Matti Salomäki
Lapuan hiippakunnan piispa