Kuulin niin järkyttävän jutun siitä, mitä toiset lapset olivat pakottaneet yhden lapsen tekemään, etten saa sitä millään mielestäni.
Vaikka tuo lapsi saisi kaiken mahdollisen avun, onko edes mahdollista selvitä koettelemuksesta tervepäisenä? Ja jos ei selviä, mikä on pahinta, mitä on odotettavissa?
Riippuu kenen kannalta ajattelee: Yksilön kannalta pahinta olisi kaiken ulkopuolelle jääminen loppuelämäksi. Yhteisön kannalta pahinta olisi teko, joka vaikuttaa koko yhteisön elämään loppuelämäksi.
Jos jälkimmäinen tapahtuu, kerrotaan uutisissa usein teon taustalla olevan syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia, ihan kuten tällä viikolla.
Tässä ajassa pääsee jopa presidentiksi esittämällä vaikeisiin ongelmiin simppeleitä ratkaisuja. Kaikkein simppelein esitetty ratkaisu on henkilön sulkeminen ajoissa pehmustettuun koppiin. Se toimii yhteisön kannalta varmasti.
Jos ongelmanratkaisua vie yhtään pidemmälle, toivotaan tällaisen ihmisen ongelmien havaitsemista ajoissa, että niihin voitaisiin puuttua. Se voi toimia yksilön kannalta, jos traumat eivät ole liian isoja.
Kolmas ratkaisuehdotus ei ole yhtä helppo, mutta se voisi olla edellisiä toimivampi: Ajatellaan niin, että tämä henkilö ei ole itse aiheuttanut ongelmiaan, vaan ne on aiheuttanut joku tai jotkut muut. Arkihavainto kertoo, että tällaiset jotkut eli käytännössä kiusaajat harvoin kohdistavat tekonsa vain yhteen ihmiseen, mutta tämän yhden toimintaan puuttumalla estettäisiin siis jopa kymmenien uhrien kärsimys.
Toinen arkihavainto: en ole huomannut, että kouluampujiksi tai kauppakeskusräjäyttäjiksi päätyviä olisi ikinä kuvailtu vahvoiksi luokan kingi -tyypeiksi. Tekijät eivät ole olleet kiusaajia vaan kiusattuja.
Syrjäytymisen kriteerit kiusaajat itse kyllä voivat täyttää päihdeongelmillaan tai häirikköydellään, mutta he ovat erilaisia kuin ne syrjäytyneet, joita kuvataan hiljaisiksi, yksinäisiksi tai vähän oudoiksi.
Mielestäni nyt halutaan vaikuttaa vain outoina pidettyihin, ei niihin, jotka saavat muut käyttäytymään oudosti.
Oudosti käyttäytyväksi syrjäytyneeksi ei tulla itsestään. Joku tulee ja syrjäyttää.
Systeemi toimii nurinkurisesti, kun ratkaisuksi ongelmiin ja kiusaamisen kokemuksiin tarjotaan aina sitä samaa: araksi ja pelokkaaksi muuttunut siirretään turvaan toiseen kouluun ja se, kenessä vika on, saa jäädä rellestämään ja etsimään uusia uhreja ilman suurempia muutoksia elämäänsä.
Puhun koulusta, koska jo päiväkoti-ikäisten lasten vertaissuhteissa havaitaan ne, jotka terrorisoivat koko ryhmää.
Ovatko vanhemmat ja muut kasvattajat liian kyvyttömiä puuttumaan ja liian haluttomia ymmärtämään lapsen teot toiselle lapselle? Ja vielä silloin, kun asioiden etenemiseen ja tulevaisuuteen kuitenkin olisi mahdollista vaikuttaa?
Vastaus taitaa olla kyllä. Siitä kertoo, että jos joku muu puuttuu häirikköön, esimerkiksi lastensuojelu, sitä pidetään perkeleestä seuraavana.
Seuraus uhrien heitteille jätöstä on äärimmillään sitä, mitä sisäministeri Paula Risikko sanoi: Suomen sisäisen turvallisuuden suurin ongelma on syrjäytyminen.
Kahdenlaisista syrjäytyneistä pahantekijät pääsevät kuin koira veräjästä, hankkivat ehkä alkoholiongelman, rikoskierteen ja kuolevat nuorena.
Ne toiset, edellisten oudoiksi traumatisoimat, ovat niitä, joiden päässä liikkuvista ajatuksista pitää olla huolissaan.
SATU TAKALA