Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon puhe puoluevaltuustossa reilu viikko sitten herätti runsaasti huomiota työmarkkinalinjaustensa vuoksi. Halla-ahon tulkittiin väläyttäneen heikennyksiä työntekijöiden asemaan kommenteillaan työehtosopimusten yleissitovuudesta, työehtojen paikallisesta sopimisesta ja irtisanomissuojasta.
Vastineeksi palkansaajakannattajien ravistelusta hän esitti työperustaisen oleskeluluvan kriteeriksi noin 3 000 euron kuukausituloja.
Halla-aho kysyi työttömyysturvan heikennyksiä, paikallisen sopimisen lisäämistä ja työehtosopimusten yleissitovuuden purkamista vastustavalta ay-liikkeeltä, mitä iloa oikeuksista on, jos työpaikkoja ei ole.
– Jos haluaa säilyttää kaiken, voi käydä niin, että menettää kaiken, Halla-aho piikitteli.
Vasemmisto reagoi Halla-ahon puheeseen nopeasti. Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja
SAK:n puheenjohtaja
Elinkeinoelämää Halla-aho moitti siitä, ettei se hae kompromisseja vaan selkävoittoa ay-liikkeestä ja kehotti työnantajia turvaamaan työntekijöiden neuvotteluaseman.
Taloustutkimuksen tutkimus- ja asiakkuusjohtaja
– Totta kai niihin sisältyy pieni, mutta hallittu riski. Isompi riski puheenjohtajalle olisi, että hän vaikuttaisi tylsältä. Äänestäjät eivät halua puheenjohtajaa, joka yrittää vain miellyttää kaikkia.
– Suomessa on näköjään ollut tarvetta ja tilausta selkeämmin oikeistolaiselle puolueelle, koska kokoomus purjehti 2000-luvun alkuvuosien hyvinä aikoina monen mielestä liikaakin keskustaan päin ja paikoin jopa vihervasemmistoon asti.
Eivätkö kriittiset puheet työntekijöiden turvasta ole omiaan karkottamaan duunariäänestäjiä vasemmistopuolueiden kannattajiksi?
– Suomalaiset suhtautuvat yllättävän myönteisesti paikallisen sopimisen lisäämiseen, vaikka ay-liikettä pidetään tärkeänä. Nämä asiat eivät välttämättä ole ristiriidassa keskenään, Rahkonen vastaa.
Ajatuspaja Magman tutkija
– Puolueet pyrkivät vaalien alla yleensä siihen, etteivät rajaa äänestäjiä pois. Siinä mielessä puhe oli hieman riskaabeli ja syöttö suoraan kilpailijoiden lapaan, Majander arvioi.
Kärjekkäät kannanotot sopivat vaalien alla teemoihin, jotka eivät muutenkaan puhuttele puolueen äänestäjiä.
–
Rahkonen näkee perussuomalaiset johtavana verokapinapuolueena.
– Perussuomalaiset on työväen puolue, mutta sen äänestäjissä on keskimääräistä enemmän myös pienyrittäjiä, jotka suhtautuvat kielteisesti veroihin.
Kunnissa perussuomalaiset olisi kuitenkin valmis myös veronkorotuksiin, kävi ilmi Lännen Median eduskuntapuolueiden puheenjohtajille tekemästä kyselystä (29.5). Talousongelmien kanssa kamppailevissa kunnissa voidaan Halla-ahon mukaan tarvita sekä veronkorotuksia että palvelujen leikkaamista.
Halla-ahon katsottiin pohjustaneen ulostulollaan mahdollista yhteistyötä kokoomuksen ja keskustan kanssa seuraavassa hallituksessa, vaikka puolue samaan aikaan pyrkii ajamaan näitä ahtaalle kilpailussa porvariäänistä.
– Jo kehysriihessä nähtiin, että suurin vääntö puolueiden kesken oli työttömyysturvasta. Se voi olla keskeinen teema, jossa perussuomalaiset ja kokoomus löytävät yhteisen linjan, Majander pohtii.
Sekä Majander että Rahkonen arvioivat, että huomattavasti haasteellisempaa yhteisymmärryksen löytyminen perussuomalaisten ja kokoomuksen kesken on EU-politiikassa.
– Kuntavaalit ovat perussuomalaisille välietappi. Puolueen tähtäys on 2023 eduskuntavaaleissa, ja Halla-aho on jo pitkään rakentanut itsestään pääministeriä, Rahkonen kuvailee.
Majander näkee perussuomalaisten strategian kolmen kärjen taktiikkana, jossa se pyrkii nappaamaan työntekijä-äänestäjiä sdp:ltä ja kansalliskonservatiiveja kokoomukselta.
– Seuraavana vuorossa on keskustan voittaminen maakunnissa.
