”Si vis pacem, para bellum” on latinaa ja tarkoittaa ”Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan”. Kyseinen sanonta on jälleen entistä ajankohtaisempi. Huhtikuun alussa uutisoitiin, että Suomi käynnistää valmistelut henkilömiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautumisesta. Se tarkoittaa, että Suomi palauttaa jalkaväkimiinat.
Vihdoinkin vuoden 2011 strateginen virhe korjataan. Tuolloin äänestyksessä jalkaväkimiinojen kieltoa kannatti 110 edustajaa. Vastaan äänestäneitä oli 47. Äänestyksestä oli poissa 42 edustajaa. Vastaan äänestivät kaikki paikalla olleet perussuomalaiset ja yksitoista keskustalaista. Puolesta äänestivät kaikki paikalla olleet kokoomuslaiset kansanedustajat. Ottawan sopimuksen äänestys oli ensimmäinen kerta, kun olin eduskunnan lehterillä seuraamassa istuntoa. Helsingin sanomat julkaisi 2011, päivää ennen äänestystä, Ottawan sopimukseen liittymistä vastustavan mielipidekirjoitukseni otsikolla ”Puolustusvoimien aseistariisunta alkaa”. Laitan sen tähän seuraavaksi:
”Sunnuntaina 27. tammikuuta 1918 aloittivat suojeluskunnat venäläisten aseistariisunnan. Perjantaina 25. marraskuuta 2011 aloitetaan aseistariisunta Suomen puolustusvoimissa. Asiasta päätetään Suomen hallituksen johdolla siunaamalla Ottawan sopimus. Miten marraskuun viimeinen perjantai tullaan muistamaan maanpuolustuspiireissä? Marrasperjantain suruliputuksellako?
Jalkaväkimiinat rampauttavat ja tappavat ihmisiä, se on niiden tehtävä. Kehitysmaissa miinoja on kylvetty paljon maastoon, ne tappavat ja rampauttavat myös siviilejä. Suomessa miinat ovat varastoissa, eivätkä vahingoita sieltä käsin ketään. Sodan aikana ne asetetaan miinakartan mukaisesti ja niiden on tarkoitus tappaa ja hidastaa maahan tunkeutuvia vihollisia.
Vihollisia ammutaan myös käsiasein ja tykein, tulisiko niistäkin luopua? Miksi meillä on puolustusvoimat? Miksi emme anna Puolustusvoimien pitää jo hallussaan olevaa toimivaa puolustusmateriaalia, jonka käyttöön kaikki varusmiehet on koulutettu?
Puolustusministeriön jalkaväkimiinaselvitystyöryhmän väliraportti totesi: "Miina-ase on Suomelle erittäin kustannustehokas sodankäyntiväline, koska sillä voidaan olosuhteissamme merkittävästi vaikeuttaa teknologisesti kehittyneidenkin asevoimien operatiivista liikkuvuutta. Koska miinat ovat edullisia ja olosuhteissamme erittäin tehokkaita, on erityyppisiä miinoja hankittu riittävästi kaikille alueellisen puolustuksen joukoille. Maavoimillamme ei tällä hetkellä ole, ajoneuvomiinojen ohella, muita määrällisesti riittäviä asejärjestelmiä, joilla mekanisoidun hyökkääjän liike voitaisiin yhtä tehokkaasti hidastaa ja pysäyttää."
YK:n turvallisuusneuvoston viidestä pysyvästä jäsenestä kolme, Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä ovat jäämässä Ottawan sopimuksen ulkopuolelle. Näillä mailla on hallussaan suurin osa maailman miinoista.
Kansanedustajien ja kansalaisten tulee miettiä seuraavia asioita: Miten leikkaukset vaikuttavat Suomen puolustuskykyyn? Entäpä maanpuolustustahtoon? Miten edustajasi äänestää? Onko miellyttävämpää kuolla viuhkapanokseen kuin miinaan?
Toivon, että kansanedustajat uskaltavat rikkoa puoluekurin ja äänestää isänmaan toimivan puolustuksen puolesta. Kunniallinen tie perääntyä on Puolan tie: Puola ei ole ratifioinut Ottawan sopimusta, vaan liittänyt ratifioinnin siihen, että naapurivaltiot liittyvät tähän sopimukseen mukaan.”
Suomella on oltava jatkuva kyky vastata kaikissa tilanteissa vuosia kestävään laajamittaiseen sodankäyntiin. Kansainvälisen avun saaminen voi liittoutumisesta huolimatta kestää kulloisestakin maailmantilanteesta riippuen, joten meidän on varauduttava puolustamaan maatamme tarvittaessa myös itsenäisesti. Tätä tavoitetta Ottawan sopimuksesta irtautuminen tukee.
Juha Mäenpää
Kansanedustaja
Ilmajoki