Ilkka-Pohjalainen tarttui 3.10. julkaistussa pääkirjoituksessaan ajankohtaiseen aiheeseen, hyvinvointialueiden säästöpaineisiin. Kustannustietoisuutta tarvitaan, mutta kirjoituksessa hutkittiin ennen kuin tutkittiin.
Hyvinvointialueet vastaavat sote-palvelujen järjestämisestä, mutta palvelun voi hyvinvointialue tuottaa itse, tai se voi ostaa palvelun yrityksiltä tai järjestöiltä. Ennen ostopäätöstä hyvinvointialueen tulee vertailla vaihtoehtoja, niiden kustannuksia ja laatua. Kuulostaa helpolta, mutta ei sitä ole.
Tällä hetkellä hyvinvointialueet eivät usein tiedä, mitä itse tuotettu julkinen palvelu todellisuudessa maksaa. Tämä tekee mahdottomaksi vertailun yrityksen tai järjestön tarjoamaan hintaan.
Otetaan esimerkiksi vanhusten ympärivuorokautinen palveluasuminen. Viime aikojen inflaatio, palkkakehitys ja muut kustannuspaineet näkyvät sekä kunnan ylläpitämän hoivakodin kustannuksessa hyvinvointialueelle, että hyvinvointialueelle palveluaan tarjoavan yrityksen hinnassa. Mutta koska vain jälkimmäisen kustannus hyvinvointialueelle on tiedossa, joutuvat ostopalvelut tikunnokkaan.
Tilinpäätöstietojen perusteella tehdyt selvitykset eivät tue pääkirjoituksessa esitettyä väitettä ostopalveluiden kalleudesta. Esimerkiksi vuonna 2022 Tampereen omat hoivakodit olivat yli 40 % kalliimpia kuin yrityksiltä ja järjestöiltä ostettu palvelu. Tilanne on samankaltainen ympäri Suomea.
Harkittuja, kustannustehokkaita ostopalveluja ei myöskään pidä sekoittaa viime päivinä puhututtaneisiin henkilöstövuokrauksiin. Pistemäiset, usein äkkinäiset henkilöstövuokraukset eivät ole kustannustehokas tapa hyödyntää yksityisiä palveluntuottajia. Niihin on ajanut viime hallituskaudella siunattu sote-uudistus, jossa vaikeutettiin hyvinvointialueiden mahdollisuuksia hyödyntää yritysten palveluita järkevästi.
Sote-uudistuksen seurauksena vaikkapa Etelä-Karjalan hyvinvointialueella käytössä ollut silmäterveyden palvelujen ulkoistus muuttui uuden lain nojalla laittomaksi. Kokonaista erikoisalaa ei voi enää uuden säädännön aikana ulkoistaa sen laajuuden takia ja toisaalta ulkoistuspalveluna hankittu lääkäri ei voi hoitaa virkalääkärin tehtäviä.
Seurauksena hyvinvointialueet joutuvat nyt miettimään erikoisalojen tai kokonaisten terveyskeskusten ulkoistuksia uudelleen – eli juuri niitä tapoja, jotka ovat kehittyneet kustannustehokkaimmiksi keinoiksi hyödyntää yritysten ja järjestöjen tuottamia palveluita. Hallitusohjelmassa onneksi luvataan korjauksia sote-lainsäädäntöön.
Kukaan ei ole automaattisesti parempi kuin toinen, ei julkinen eikä yksityinen. Mutta oletuksia, päätöksistä puhumattakaan, ei saa tehdä luulojen perusteella. Hyvinvointialueiden rahoitus vuodelle 2024 tulee olemaan huimat 24,3 miljardia euroa. On elintärkeää, että näitä rahoja koskevat päätökset pohjautuvat tietoon.
Arja Laitinen
va. toimitusjohtaja
Hyvinvointiala HALI ry